Dam dam di dam dam dam di dam dam

Damissa ollaan. Kotimatkan viimeinen etappi saavutettu ja vähän on sekavat tunnelmat pään sisällä tällä hetkellä.

Viime tiistaina Pariisissa mentiin Lindan ja Sannen kanssa vielä Montmartrelle kiertelemään paikkoja tarkoituksena löytää jotain kivoja maalauksia, mutta valikoima oli jokseenkin surkeampi kuin sunnuntaina, joten lähdettiin sieltä tyhjin käsin ja täydemmin lompakoin kohti Eiffelin tornia. Tällä kertaa vihdoin päästiin ihan torniin sisälle ja ällöpitkän hissijonon takia päätettiin ottaa halvemmat liput ja kavuta 700 porrasta ylös ja alas. Oli ihan siistiä, mutta eipä tarvii kyllä tehdä tuota uudestaan ihan heti..lääh, puuh. Tornin jälkeen mentiin rakastavaisten sillalle, jonne kiinnitettiin erasmus-lukko meidän ihanan kevään muistoksi.

Loppuilta menikin kiinalaista ruokaa syöden, Ranska-Ruotsi-ottelua katsoen ja laukkuja pakkaillen, sillä keskiviikkona me sitten lähdettiin kohti Lavalia ja Charlènen kotia.

Charlène oli meitä vastassa juna-asemalla ja kyllä siinä ehti silmät vettyä vaikka ei siitä ollut kuin pari viikkoa kun viimeksi nähtiin. Kierreltiin hetki Lavalin vanhassa kaupungissa ja lähdettiin sitten ajamaan kohti Mayennea, jossa Charlènen perhe asuu. Mayenne on kyllä niin maaseudulla, että kun nähtiin se kylä, jossa Charlènen koti on me kaikki purskahdettiin nauruun. Kontrasti Pariisin jälkeen oli ihan huikea. Lehmiä, peltoja ja tuulimyllyjä silmänkantamattomiin ja vain muutama talo siellä sun täällä. Mutta kyllä täytyy sanoa, että oli ihanaa päästä kaupunkien kiirettä hetkeksi pakoon maaseudulle. Etenkin kun Charlènen koti oli ihan superkaunis ja näkymät pihalta ihan uskomattomat.

Koska mä olin ilmeisesti Pariisissa kehittänyt itselleni kuorsaustaidon, me päätettiin, että mä nukun superkuorsaaja-Charlènen kanssa ja Linda ja Sanne sai nukkua Charlènen siskon huoneessa. Charlènen perhe ei juurikaan puhunut englantia, joten me saatiin harjoittaa vähän meidän ranskan taitojamme. Charlènen äiti kyllä oli ylittänyt itsensä illallisen suhteen. Alkupalat, pääruoka, juustot ja jälkiruoka oli ihania superherkkuja, jotka kahden viikon ravintolaruokien jälkeen sai melkein kyyneleet silmiin. Ranskalaiseen tyyliin juotiin sitten ruuan kanssa kolmea eri viintä ja maisteltiin ranskalaista päärynäsiideriä. Ei kyllä kestänyt kauaa kun oltiin pienessä hiprakassa etenkin kun Charlènen isä kävi jatkuvasti täyttämässä meidän laseja. :D

Illalla mentiin Mayennen "keskustaan" tapaamaan Charlènen kavereita. Istuttiin pari tuntia irkkubaarissa, josta ei kyllä saanut siideriä (I know...shocker!), mutta sen sijaan maistoin Monacoa, joka ilmeisesti on jotain oluen ja grenadiinin sekoitusta..tjsp. Pääasia ettei se maistunut oluelta.

Seuraavana aamuna herättiin jo puol kasilta, sillä lähdettiin road tripille Mont Saint Micheliin ja St. Maloon.

Harmi, että sää ei ollut mistään parhaimmasta päästä. Etenkin Mont Saint Michelissä satoi tosi rankasti ja tuuli vielä siihen päälle. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että mun kaikki lämpimät vaatteet on edelleen Suomessa ja unohdin sateenvarjoni Charlènen luo. No, hyvässä seurassa ei säällä ole juuri väliä. :)

Palattiin takaisin Charlènelle siinä kuuden aikoihin ja netitettiin hyvä tovi ennen illallista. Illallinen oli, mikäli mahdollista, vieläkin parempi kuin edellisenä iltana. Kotiruoka kunniaan! Ja ranskalainen viini samaten! Mutta ruoan jälkeinen snapsi olisi ehkä kannattanut jättää väliin, sillä seuraavana aamuna olo ei ollut mitä parhain. o_O Mutta vika ilta tyttöjen kanssa oli täynnä iloa, laulua ja naurua. Kuunneltiin youtubesta biisejä Erasmus-ajalta ja tanssittiin niiden tahtiin. Katseltiin joitain vanhoja kuvia ja löhöttiin samassa sängyssä keskustellen kevään alkuajoista. Mun ensivaikutelma Charlènesta oli, että se hengasi aina Julietten kanssa, joten niiden kanssa ei kannata ystävystyä, sillä niiden porukkaan ei pääse millään. Charlène puolestaan ei halunnut jutella mun kanssa, sillä mä ja André, joka oli asunut 10 vuotta Californiassa, juteltiin kuulemma niin hyvällä englannilla toistemme kanssa, että Charlène aatteli meidän vaan rehvastelevan meidän taidoilla. Hassua miten me lopulta (tai no, ehkä jo seuraavalla viikolla) oltiin tosi hyviä ystäviä ja varmasti nähdään toisemme vielä monta kertaa. Ensivaikutelmiin ei todellakaan kannata aina luottaa.

Aamulla herättiin hyvillä, mutta hieman haikeilla mielillä ja lähdettiin 6.50 ajamaan Lavaliin juna-asemalle. Matkalla päätettiin vielä tarkistaa meidän junien aikataulut ja saatiinpa sitten kokea aikamoinen järkytys, sillä juna ei lähtenytkään 7.30, kuten luultiin vaan 7.10. Ajettiin juna-aseman yli 7.12 ja saatiin sillalta ihailla lähtevää junaamme. En kyllä ymmärrä miten me ei oltu hogattu tarkistaa lähtöaikaa edellisenä iltana. Lähes sama oli kuitenkin tapahtunut meille jo Istanbulista lähtiessä, joten luulis että oltais opittu läksymme...mutta ei. No, onneks Charlène oli meidän kanssa, niin saatiin meidän liput vaihdettua myöhäisempiin. Jouduttiin tosin maksamaan vähän ekstraa, mutta niinhän se on että tyhmyydestä sakotetaan.

Jätettiin hyvästit Charlènelle ja niin meitä oli taas vaan kolme. Vielä seuraavien kahdeksan tunnin ajan. Vaihdettiin junaa Pariisissa ja sanonpa vaan, että ei kaikki ranskalaiset oo koppavia ja epäystävällisiä. Meidän piti vaihtaa juna-asemaa ja metroasemien portaissa miehet melkein asettui jonoon auttaakseen meitä matkalaukkujemme kanssa. <3 Pariisin miehet <3 Matka Pariisista Amsterdamiin meni ihan älyttömän nopeasti.Vähän liiankin nopeasti. Hyvästien jättö oli tosi nopeaa, sillä Sannen piti ehtiä toiseen junaan ja Lindan vanhemmat oli sitä vastassa. Onneksi mun ei tarvinnut jäädä yksin, sillä Riikka oli mua vastassa asemalla..luojan kiitos, sillä mulla ei ois ollut aavistustakaan mihin hotelliin meidän varaus oli.

On ollut tosi ihanaa chillata Damissa Riikan kanssa ilman kiirettä ja tekemättä mitään kovin järkevää. Kierrellään katuja ihan randomisti ja mennään jokaiseen levy-, kirja-, leffa- ja sarjiskauppaan jota nähdään. Mun matkalaukku tulee olemaan aivan aivan aivan liian täynnä. Toivottavasti Riikka lopettaa shoppaamisen pian, niin voin tunkea osan mun ostoksista sen laukkuun. :) Jalkapalloa ollaan nyt tuijotettu viimeiset kolme iltaa ja eilinen Espanjan voitto oli supermahtava, mutta pelinä tän päivän Englanti-Italia oli parhautta, vaikka lopputulos ei ollutkaan mieleen. Käytiin tänään myös Stanley Kubrik-näyttelyssä, joka oli tosi mielenkiintoinen. Melkein teki mieli alkaa katsoa Kubrikin leffoja..Melkein.

Amsterdam on tosi tosi söpö kaupunki kanaaleineen ja vinoine rakennuksineen. <3 Ja Riikka on tosi ihq!! <3 Tää on myös tosi ihana pehmeä lasku kotiinpaluuseen. Riikalta saan kaikki viimeisimmät uutiset (lue:juorut) ja pääsen taas harjoittamaan suomea. Mun ei myöskään tarvii enää olla porukan vanhin, matkan suunnistaja ja pienoinen kanaemo.

Parin päivän kuluttua oon taas vanhempien kotona ja siitä alkaakin 1,5 viikon härdelli siskon häiden ja Maunulaan muuton kanssa. Huoh, ihana nähdä kaikkia, mutta kotiinpaluu tulee kyllä olemaan kaikkea muuta kuin rentouttava. Autollakin pitäisi lähteä ajamaan kuuden tunnin ajomatkalle, vaikka en oo ollu ratissa yli puoleen vuoteen. Ääää...mistä vetoa, että ajan kolarin tai jotain. No, sen näkee torstaina. :P

Pariisi

Kylläpä aika Pariisissa meni nopsaa. Neljä yötä siellä oltiin ja tuntuu kuin oltais eilen vasta saavuttu. Lauantai-iltana saavuttiin Gare de Lyonille ja siellä oli Brenda ja Aysu odottamassa meitä. Vähän eksyttiin matkalla hotellille, vaikka matkaa oli vaan noin 200 metriä. o_O Hups. Mutta pikaisen vaatteidenvaihtosession jälkeen päästiin lähtemään kohti Seinen rantaa. Siinä käveltiin lähes Notre Damelle asti ja käytiin ihanassa ravintolassa syömässä illallista. Spaghetti Carbonara Chardonnayn kera. Slurps. Oli ihan kuin oltais taas oltu Erasmuksessa kun meitä oli taas vähän isompi porukka kasassa.

Palatessamme hotellille me saatiin kokea meidän ihanan (not) hotellin ensimmäiset yllätykset. Suihkuja ja vessoja oli joka kerroksessa yhdet kappaleet ja joka kerroksessa oli seitsemän huonetta, joissa kaikissa ainakin kolme henkeä, jotka kaikki jakoi nää privaattitilat. No, meidän kerroksen vessa oli tukossa, joten piti käyttää muiden kerrosten vessoja, jotka ei aina olleet yhtään sen paremmassa kunnossa. Suihku toimi painamalla nappulaa. Ongelma oli, että nappulaa piti painaa noin viiden sekunnin välein sillä veden tulo loppui aina aika nopsaa. Myöskään lämpimän veden tulo ei ollut koskaan taattua. :P Eipä ollut aamiaisessakaan paljoa kehumista. Se loppui ysiltä ja koostui kolmesta respasta saadusta kolikosta joita sai käyttää kahvi- ja croissantautomaattiin just niin kuin halusi. Ekan aamun jälkeen nukuin suosiolla aamiaisajan yli ja kävin jossain kahvilassa syömässä jotain vähän laadukkaampaa. Ai niin joo..ei ilmaista nettiä koko hotellissa. Vain maksullinen netti oli tarjolla aulan neljällä pöytäkoneella. Ja sit huoneissa on vaan yks pistorasia ja ilmeisesti sen käytössä on joku limitti, sillä tosi monta kertaa se ei toiminut ollenkaan. o_O

Sunnuntaina meidän oli tarkoitus nähdä Brenda ja Aysu Montmartrella 10.30, mutta meidän metrosekoilut vei vähän enemmän aikaa kuin kuviteltiin, joten oltiin noin puol tuntia myöhässä. Lopulta päästiin kuitenkin perille ja tavattiin tytöt ja Aysun Melbournelainen kaveri, joka oli asunu Ranskassa viimeset pari kuukautta. Se näytti meille vähän paikkoja tossa naapurustossa ja täytyy sanoa, että tykkäsin kyllä. Tosi turistimaisia liikkeitä, mutta välillä löytyi tosi söpöjä pikkuputiikkeja ja samoin yhdellä aukiolla oli tosi paljon taiteilijoita myymässä maalauksiaan ja yksi jos toinenkin miellytti tosi paljon silmää.

Seuraavana oli luvassa Versaillen palatsi ja meidän oli tarkoitus nähdä Will siellä fountainin luona. No saavuttiin sinne 15.15 eikä todella jaksettu jonottaa pääsyä sisään palatsiin vaan mentiin suoraan puistoon. No sinnekin olisi maksanut sisään, mutta bongattiin Will just kun se oli menossa sinne ja se sanoi että ilmeisesti puisto on maksullinen vaan silloin kun siellä on vesishow käynnissä ja et sen pitäis loppua noin puolen tunnin kuluttua. No jäätiin sitten venaamaan puiston ulkopuolelle, istuttiin ällöpölyssä ja pelattiin korteilla kunnes puolen tunnin kuluttua Will tuli takas ja sanoikin, että se onkin aina maksullinen. Ostettiin liput ja painuttiin sisään ja wow. Se oli kyllä aikamoinen. Tykkäsin siitä jopa enemmän kuin Schönbrunnin puistosta Wienissä. Ja se on jo paljon se. :)

Oli kyllä aika onni, että nähtiin Will sisäänpääsyn kohdalla, sillä puisto oli ihan jättimäinen ja täynnä suihkulähteitä. Plus Willin turkkipuhelin ei toiminu Euroopassa, joten me ei oltais ees saatu mitään yhteyttä siihen. :P Käveltiin puistossa aika pitkään kunnes päädyttiin makoilemaan about tunniksi veden ääreen. Tavattiin kans Willin vanhemmat ja mentiin niiden kanssa sitten samaa matkaa takaisin kaupunkiin (eikä maksettu oikeaa junalippua kun mentiin turistikasassa avonaisesta portista junalaiturille). Willin vanhemmat lähti Willin veljen kanssa lepäämään hetkeks hotellille ja me muut mentiin IRKKUBAARIIN katsomaan Hollanti-Portugal-ottelua. Baari oli täynnä Hollannin joukkueen faneja ja menuun oltiin lisätty pari hollantilaista herkkua. Maistoin jotain bitterballseja ranskisten kera ja kyllä ne alas meni, vaikka vähän erikoisia olikin. Toisaalta siiderin kanssa olisi varmasti maistunut vaikka lehmän kieli. :P

Eikä kauheasti haitannut vaikka Hollanti hävisikin matsin. Pelaajat oli söpöjä ja Linda ja Sanne oli tyytyväisiä saatuaan maistella kotimaansa herkkuja. Aysulle sanottiin hyvästit, sillä sen lento Muncheniin lähti seuraavana aamuna. Brenda me nähtiin vielä maanantaiaamuna, joten ei kyynelehditty sen takia. Will saattoi meidät Moulin Rougen kautta metrolle ja sovittiin tapaavamme seuraavana iltana Eiffelin tornin luona. Olisi ehkä pitänyt sopia vähän tarkempi tapaamispaikka, sillä lopulta ei sit löydetty sitä ja hyvästien jättö jäi tekemättä.

Maanantaina nähtiin Brenda Longchampin liikkeessä ja se kauppa oli täynnä aasialaisia asiakkaita. Brenda sanoi, että se on täysin normaalia, sillä ne laukut on Aasiassa ainakin tuplasti kalliimpia. En kyllä tajua miksi kukaan edes haluaisi niitä normaaleja laukkuja, jotka näyttää ihan mummojen ostoskasseilta. Plää. Ja Brenda osti kolme itselleen… Syötiin aamiainen Brendan kanssa kunnes sen piti lähteä lentokentälle suuntana Berliini. Meidän muiden matka jatkui kohti Centre Pompidouta, Louvrea, Champs Elyséetä, Riemukaarta ja Eiffelin tornia. Löysin Virgin megastoren ja ehdin olla siellä ehkä kymmenen minuuttia kunnes olin jo kassajonossa viiden dvd:n kera. Enkä edes tiedä omistanko jo kyseiset elokuvat. Huomaa kyllä, että oon selkeesti ollut leffojen puutteessa, sillä jätin kauppaan ties kuinka monta leffaa, jotka oisin halunnut. :P Samaten leffassa käyminen on jotenkin jäänyt lähes kokonaan mun kevään ruokavaliosta. Oon saanut nauttia niistä vaan ehkä neljä/viisi kertaa ja tiedän, että heti kun palaan takas kotiin, vietän varmaan koko keskiviikon Omenan leffateatterissa (yöllä sitten pakkaan Joensuuta varten).

Ei vielä maanantaina kavuttu torniin, vaan säästettiin se myöhemmäksi. Syötiin kreppejä tornin alla ja painuttiin sen jälkeen ruokalevolle hotellille. Paluu hotellille oli muutenkin hyvä idea, sillä oltiin raahattu meidän läppäreitä koko päivä mukanamme kun etsittiin wifi-kahvilaa. Illalla palattiin takas Eiffelin tornin juurelle ja yritettiin puolisen tuntia löytää Williä, mutta luovutettiin lopulta ja mentiin oluiden kera nurmikolle odottelemaan tornin valaisemista. Meidän vieressä nurmella oli myös ehkä maailman suloisin perhe, jonka nuoremmat lapset leikki isänsä päällä ja vanhempi tytär otti kuvia äitinsä kanssa. Ei mikään kehno tapa viettää maanantai-iltaa. :)

Marseille

Nizzassa tavattiin myös joitakin Julietten kavereita ja oli ihana nähdä miten ne iloitsivat jälleennäkemisestä. Juliettekin sanoi meille seuraavana päivänä et oli ihan kuin se olis lähtenyt vasta viis päivää sitten eikä neljä kuukautta sitten. Tuli vähän semmonen olo itelleen että vois skippaa loppumatkan ja tehdä oman kotiinpaluun vähän etuajassa.  Toisaalta matkajutut on jo aikalailla maksettu, joten ei mua taida ennen 26.6. kyllä näkyä Suomessa. Ja juupa..reililiput ei ollutkaan ihan sitä mitä oltiin kuviteltu. Se lippu ois maksanut 175€ ja sen lisäks oltais jouduttu maksaan 50 % normijunalippujen hinnasta..eli yhteensä joku 150€. Sen sijaan ostettiin 50€ alennuskortti ja saatiin kaikki junaliput jokseenkin halvemmalla, jolloin yhteissummaksi tuli 289€. Taitaa jäädä Disneyland Paris näkemättä tällä kertaa kun hurvittelurahat meneekin matkustamiseen. :P

Torstai-iltana saavuttiin Marseilleen ja kukapa muukaan siellä olisi ollut meitä vastassa kuin Maximin Madame! Oli ihanaa nähdä tutut kasvot niin pitkän ajan jälkeen, vaikka kyllähän mä pikkumarian näin Wienissä huhtikuun lopulla. Onneks Marja oli Marseillessa, sillä eihän me oltais tiedetty ollenkaan missä meidän hostelli ois ollut ilman sitä. Ei tosiaan olla turhan tarkkaan suunniteltu meidän reissua. o_O

Hostelli oli 3 minuutin kävelymatkan päässä asemasta. Luojan kiitos!! Meidän matkalaukut painaa niin paljon, ettei pahemmin kyllä viittis raahaa niitä ympäri kaupunkia. Ateena oli tarpeeksi kamala kokemus kapsäkkien kanssa. Hostelli oli tosi söpö ja siellä oli oma pikkubaari ja piha, joita ei tosin päästy kertaakaan testaamaan. :P Kun oltiin saatu vaihdettua vaatteet, niin lähdettiin Marjan johdatuksella kävelemään kaupunkiin ja päädyttiin aukiolle, joka oli ihan Marjan vanhan työpaikan lähellä. :) Hassua ajatella, että se oikeasti aikoinaan asui ja työskenteli tossa kaupungissa. Mentiin ravintolaan, jossa sain jotakin tämän tapaista: Onclet au Roquefort. tjsp. Tosi nannaa ja kuulemma juuri tota osaa naudasta on tosi hankalaa saada Suomessa. Ilmeisesti suomalaiset naudat on mutantteja ja niiltä puuttuu tämä osa. ;)

Madamen tarjoaman illallisen jälkeen me tytöt oltiin ihan naatteja ja me päätettiin lähteä hostellille nukkumaan. En tiiä mikä meihin on tällä matkalla mennyt, mutta tosi harvoin ollaan kaupungilla yli puolenyön. Istanbulissa ei olis tullut kuuloonkaan lähteä kaupungilta ennen kolmea saati ennen yhtä. Paitsi jos tarkoitus oli jatkaa juhlia kampuksella. :) Nyt kuitenkin ollaan lähinnä tehty samaa mitä mä teen kotona kavereiden kanssa, eli istutaan yhdellä tai kahdella jossain kivassa baarissa ja vaan jubataan ja juorutaan. Sen jälkeen mennään suosiolla tutimaan, jotta jaksetaan seuraavana päivänä herätä suhteellisen ajoissa ja kiertää kaupunkia.

Perjantaina oli sitten luvassa Charlènen mainostamat Cassisin Calanquesit. Päivä koostui lähinnä vaeltamisesta ja hyvät kengät ja täydet vesipullot oli aika must. Mä tietty olin Istanbulissa heittänyt mun vanhat urheilukengät roskiin (sain ne kahdeksannella luokalla) ja muut lenkkarit lähetin Suomeen postitse. Edellisenä päivänä olin ostanut Nizzasta parin espadrillas-kenkiä, jottei mun tarvinnu vaeltaa sandaaleissa. No turha lienee edes sanoa, että perjantai-iltana päädyin heittämään noi kengät roskiin kun pohjat oli jo aika raakileet. Vettä meillä jokaisella oli 7,5dl, mutta se ei todella riittänyt alkuunkaan. Käveltiin sinä päivänä yhteensä 11.30-19.00 ja siitä ajasta istuttiin ja levättiin ehkä noin 45min. Vesi loppui joskus puoli kolmen aikoihin ja sen jälkeen alettiin kuolla minuutti minuutilta Etelä-Ranskan paahtavassa kuumuudessa. No okei, ei se lämpötila varmaan kohonnut 26 yläpuolelle, mutta kun suurimman osan ajasta joko kavuttiin superjyrkkiä mäkiä ylöspäin tai yritettiin vaivoin mennä alas taittamatta nilkkojamme, niin kyllä siinä vahvempikin urheiluhullu ois vähän kuihtunut. Harmiksemme, ei päästy koskaan pulikoimaan Calanquesin ihaniin laguuneihin. Haluttiin päästä vikalle laguunille uimaan, sillä se oli Charlènen mukaan kaunein, mutta lopulta matka sinne alkoi olla vähän liikaa meille, joten lähdettiin etsimään reittiä takas juna-asemalle. Se osoittautuikin hankalammaksi tehtäväksi kuin kuviteltiin, mutta parin tunnin jälkeen löydettiin itsemme vaellusreitin alusta, jossa ekana raahauduttiin kiskalle ostamaan limsaa. Ei oo kola maistunut koskaan paremmalle. :) Palattiin Cassisin satamaan syömään jäätelöä ennen kävelyä juna-asemalle. Monta kertaa meinattiin liftata, mutta lopulta päätettiin olla urheita ja viedä loppuun se mikä oltiin aloitettukin (toinen tapa sanoa, että meillä meni pupu pöksyyn).

Marseillessa käytiin suihkussa ja lähdettiin vanhaan kaupunkiin nauttimaan Fête de panierestä. Kadut oli tulvillaan ihmisiä ja pikkukojuja, joissa myytiin kaikkea crepeistä outoihin afrikkalaisiin ruokiin. Päädyttiin lopulta yhden aukion baariin katsomaan Ruotsi-Englanti ottelua patongin ja sangriatuoppien kera. Ottelun jälkeen jatkettiin matkaa katudiskoon ja reggaejuhliin ällöbaklavan ja nutellacreppien voimin. Oli kyllä jännä kokemus. Tuli vähän taiteiden yö mieleen, mutta semmoisella musiikkien yö-meiningillä. Tommonen festivaali sopisi ehkä jonnekin Punavuoren kortteleihin, mutta siellä varmasti rikkaat rassukat valittaisi kamalasta möykästä. :P

Tänä aamuna jätettiin laukut hotellin respaan klo 10 aamulla ja lähdettiin metsästämään aamiaista. Haluttiin syödä vanhassa satamassa, mutta kuten Marja oli kertonut, se oli aivan korjaustöiden valtaama. Marseille on ensi vuoden kulttuuripääkaupunki, joten nyt ne remppaa kaikkea mahdollista siellä. Aamiainen löydettiin lopulta vähän syrjemmältä, mutta samalla löydettiin myös Henkka Maukka ja mikä parasta: Starbucks!!!!!! En tiennyt, että Marseillessa edes oli moinen, ja oisin ollut superärsyyntynyt jos oisin missannut sen. Enpä kuitenkaan missannut ja sain ostettua itselleni Marseille-mukin. Nyt enää yksi Pariisista ja yksi Amsterdamista. Sitten oonkin tän kevään aikana saanut itselleni viisi uutta mukia ja yhden termarin. Koska Marseille on aika tylsä kaupunki ja meillä oli vielä noin kuusi tuntia aikaa tapettavana ennen lähtöä Pariisiin, me etsittiin kartalta lähin puisto ja lähdettiin kulkemaan sitä kohti. Matka oli melkoista ylämäkeä, joten kun nähtiin että puistossa ei ollut kunnon nurmikenttää, ärsyynnyttiin kovin suuresti koko Marseilleen. Hetken verran kirottiin koko kaupunkia, mutta hetken päästä me oltiinkin jo makoilemassa multamaalla. Väsymys valtasi meidät kunnes pikkupojat leikkeinensä herätti meidät.

Näkymät kaupunkiin niin korkealta oli kyllä upeat, joten ei se puisto ihan turha ollut. Se ei kyllä jäänyt kaupungin korkeimmaksi kohdaksi. Oltiin bongattu kartalta Notre Dame siitä melko läheltä, joten lähdettiin kulkemaan sitä kohti aavistamatta sitä kapuamista, joka meitä odotti. Jossakin vaiheessa kulman takaa paljastui superkorkea kukkula, jonka huipulla nökötti suuren suuri kirkko. Kartalta ei löytynyt muita kirkkoja kauhean läheltä, joten pienen debatin jälkeen päätettiin olla urheita ja kiivetä sinne. Ja jösses mitkä näkymät sieltä avautuikaan. Kaupunki itsessään on ylhäältä katsottuna melko mitään sanomaton, mutta ympäröivät vuoret ja meri oli tosi kauniita. Kirkko oli sisältäkin todella kaunis.

Me oltiin liian väsyneitä kävelemään takas keskustaan, joten mentiin tuktuk-junan kyydillä vanhaan satamaan. :) Kaikki muut junan kyydissä olevat oli jokseenkin tuplasti meidän ikäisiä, joten tunnettiin olomme aika säälittäviksi. Mut haloo, meidän jalat oli ihan kuolleita eilisen ja tän päivän kävelystä. Sit yritettiin löytää vanhasta kaupungista lounaaksi kreppejä juustolla ja kinkulla, mutta kaikki paikat siellä möi vain makeita kreppejä. :P Löydettiin lopulta vähän lähempää hotellia kahvila, josta ostettiin suolaista piirakkaa ja jätticookiet. Keksi oli pakko jättää puoliksi syömättä, sillä sen välissä oli nutellaa, joka alkoi parin haukun jälkeen ällöttää tosi paljon.

Palattiin takas hotellille, kun ei enää keksitty mitään järjellistä tehtävää kaupungilla. Siellä tarkistettiin varausvahvistuksesta minkälainen huone meillä on Pariisissa ja siinä sitten huomattiin, että kas,ei sisäänkirjautumista iltaviiden jälkeen. o_O öö…Kello oli tässä vaiheessa tyyliin viittä vaille viis ja meidän juna Marseillesta lähti vasta 17.36. Soitin sitten sinne hotellille ja kerroin meidän tilanteen. Lopulta sit se olikin ihan ok, että me tullaan vasta ysin aikoihin hotellille.

Nyt ollaan junassa matkalla Pariisiin. Näkymät on aivan uskomattoman ihania; Paljon maaseutua, laaksoja, kukkuloita, kaukana siintäviä vuoria, pikkukyliä, kyläkirkkoja ja linnoja. Ja mikä parasta, paljon vihreää! Mä oon niin kurkkuani myöten täynnä kuollutta nurmikkoa ja pölyä, että jopa sade kelpaisi mulle.

Hups, ei ois kannattanut kirjoittaa tota viimeisintä. Yhtäkkiä pilvetön taivas vaihtui pilviin ja horisontissa näkyviin sateisiin. :(

On ihanaa mennä Pariisiin. Vähän tuntuu siltä kuin ois neljä kuukautta ollut jossain maaseudulla ja nyt pitäisi taas osata käyttäytyä sivistyneesti ja hienostuneesti. No, sandaalit jalassa ja pinkki hihaton päällä ei vältsiin ihan vakuuta pariisilaisia, mutta näissä vetimissä oon nyt tänään astumassa ensi askeleeni Pariisin maaperällä. Eikä paljoa kiinnosta mitä ne pariisilaiset näistä vaatteista kelaa. Tärkeintä on, että kahden tunnin kuluttua juna saapuu Gare de Lyoniin ja Brenda on juna-asemalla meitä vastassa.

Nizza

Upea, ihana Nizza oli kyllä kaikkea mitä Juliette meille lupasi. En oo aiemmin ollut Etelä-Ranskassa ja nyt kyllä ihmettelen miksi. On ihanaa saapua paikkaan, jossa voi ymmärtää mitä lukee ja samoin tajuaa mitä ihmiset ympärillä puhuu. Ei mulla ollut aavistustakaan, että peruskoulun ja lukion jäljiltä mulla on vielä näinkin paljon ranskaa aivoissa. :)

Julietten perhe oli kentällä vastassa ja lopulta kävi niin, että Julietten isä nappas meidät tytöt matkalaukkuinemme autoonsa ja heitti meidät hotellille kun taas perheen äiti, sisko ja siskon mies lähti bussilla raahaamaan Julietten laukkua kotiin. Oli vähän noloa etenkin kun takapenkillä istui neljä tyttöä jättimäinen matkalaukku sylissään. Tuli vähän Antalyaan lähtö mieleen.

Seuraavana päivänä nähtiin taas Julietten perhe kun mentiin niiden kotiin lounaalle. Oli tosi jännä nähdä oma kaveri noin kotioloissa kun on niin pitkän aikaa tottunut näkemään sen vaan kampuksella oman huoneen kopiossa. Mutta ihana perhe oli ja toivon, että joku päivä vielä palaan Nizzaan ja voin tavata ne uudestaan.

Nizzassa syötiin muuten lähinnä italialaista ruokaa; pizzaa, gnocceja ja jäätelöä. Samaten löysin kans Magnersia tarjoilevan baarin, jossa katsottiin Hollanti-Saksa -ottelu. Oltiin tietty baarin ainoa pöytä, joka kannatti Hollantia, mutta väliäkös sillä.

Tiistaina kavuttiin ylös kukkulalle katsomaan upeita näkymiä ja keskiviikkona mentiin junalla upealle rannalle, josta turistit ei oo kuulleetkaan. :) Rannan jälkeen koitti hyvästien aika ja sit meitä olikin yhtäkkiä enää vaan kolme kaverusta matkalla Marseilleen.

Ateena vol 3

Hotellilla levättiin hetken aikaa ennenkuin lähdettiin tutustumaan opiskelijakortteleihin, joita Nikos suositteli meille. Oikein miellyttävää aluetta ja löydettiin ihana ravintola, jossa sain nauttia parhaasta sianlihasta, jota oon koskaan maistanut!! Raflan jälkeen löydettiin baari, jossa kateltiin vähän jalkapalloa ja koska me ollaan vanhoja tätejä, me lähettiin ennen matsin päättymistä takas hotellille nukkumaan.

Ai niin, poliisiasemalla se poliisi sano meille, et kun seuraavan kerran tullaan Ateenaan, niin meidän pitäis yrittää vältellä sitä katua jolla meidän hotelli on. Ilmeisesti se on muidenkin kuin hotellin arvostelijoiden mielestä supervaarallinen katu. o_O Noh, meille ei tapahtunut mitään ja joka kerta kun ollaan kuljettu kadulla niin hotellin ulkopuolella on aina ollut vähintään neljä poliisia jututtamassa erinäisiä ihmisiä...

Tiistaina sitten chillattiin puoli päivää kaupungilla shopaten turistijuttuja ja ostin vihdoin itelleni uudet sandaalit kun mun toisista kengistä vähän niinku irtos pohja. :p Kolmen aikoihin lähdettiin matkaamaan lentokentälle ja kuudelta se meidän lento sitten lähti kohti Nizzaa. Vähän oli hankaluuksia Lindan ja Jildoun laukkujen kanssa, mutta lopulta kun siirettiin vähän tavaroita laukusta toiseen saatiin homma selvitetyksi ja itsemme lähtöportille.

Lento Nizzaan sujui oikein leppoisasti paitsi vikat 15 minuuttia kun kone heilui ja pomppi TOSI paljon. Muut tytöt oli ihan hermona mut mä olin ihan tyynenä ja katselin ohi kiitävää Monacoa ja Ranskan rannikkoa.

Ateena vol2

Voih, mentiin sunnuntaina puolenpäivän aikoihin Piraeukseen syömään kreppejä (täytteenä juustoa, kinkkua ja munaa) ja voi hyvä luoja miten hyvää kinkku onkaan!!! Jotenkin en ees ollu kunnolla tajunnut miten ihanalta se maistuu. Kyllä neljän kuukauden abstinenssi antaa täysin uusia ulottuvuuksia makuelämyksille! :) Sieltä suunnattiin rannalle ja koska matkavälineenä toiminut ratikka oli kuin sauna, me jäätiin heti ekan rannan kohdalla. Ei ehkä ollut mikään paras valinta, mutta heti kun päästiin rannalle, jätettiin kamat ja vaatteet siihen paikkaan ja sännättiin veteen. Oli ihanaa! Aluksi vähän turhan viileää, mutta toisaalta kun ilman lämpötila oli 32 astetta niin me ei kyllä valitettu pienestä kylmyydestä. Siinä sitten parin tunnin ajan makoiltiin rannalla ja vuorotellen käytiin pulikoimassa. Oli myös ihanaa tehdä kuten vanhukset teki, eli istua pehva puoliks vedessä ja puoliks rannalla niin, että sai nauttia auringon lämmöstä ilman tunnetta saunan lauteilla makoilusta. :)

Jossain vaiheessa me rannalla makoilijat ilmeisesti koomailtiin ihan totaalisesti, sillä kun Linda ja Juliette tuli takas uintiretkeltä, Julietten laukku oli tiessään. Hetki sitä etsittiin ja yks kreikkalainen nainen tuli auttamaan meitä kun kyseltiin ympärilläolijoilta näkikö ne jonkun käyvän meidän tavaroita sorkkimassa. Lopulta lähdettiin sitten kävelemään läheiselle poliisilaitokselle, jossa me oltiin varmaan virkailijan päivän kohokohta. Siellä se vaan istui työhuoneessaan kaverinsa kanssa telkkaria tuijottaen ja polttaen tupakkaa. Juliette sai sieltä jonkun declarationin varastetuista tavaroistaan (kamera, kännykkä, lompakko(300 € käteistä), kello ja iPod) ja lähdettiin sitten takas hotellille. Onneks passi ei kuitenkaan ollut laukussa. Ja tän jälkeen kaikki me muutkin otettiin tavaksi jättää passit aina hotellille. Just in case.

Hotellilla löhöilyn jälkeen lähdettiin tarkastamaan yhtä baarinaapurustoa. Oli tosi söpö paikka. Paljon ravintoloita, baareja ja vähän Suvilahden tapainen konserttialue, jossa joku mies aloitti konserttiaan juuri kun istahdettiin ravintolaan. Tilasin ehkä herkullisimman kreikkalaisen salaatin, jonka oon ikinä syönyt (Kreetalla tosin oli kans aika herkullisia salaatteja) ja tän jälkeen istuttiin hetki puistossa pussikaljoilla. Hotellille palattuamme kaikki meistä liimautui kiinni läppäreihinsä. Jotenkin meidän yhteiselo hotellilla on aina tämmöstä. :)

Maanantai alkoi hotellin aamiaisella ja Akropoliksella plus muilla raunioilla. Sieltä käveltiin turistiliikkeiden ja Hard Rock Cafe Shopin kautta National Gardensiin lepuuttamaan väsyneitä jalkaparkojamme. Ja mun lähes edesmenneitä kenkiä. :p ...jatkuu huomenna

Ateena: Day 1

Voi ei, se on nyt ohi. Itkusta ei meinannut tulla perjantaiyönä millään loppua.
Meidän lento Ateenaan lähti Atatürkin kentältä lauantaiaamuna 10.35, joten päätettiin olla fiksuja ja viettää vika yö hostellissa keskustassa. Hyvä niin, sillä me kans biletettiin aika pitkälle Istanbulin yöhön. Osa porukasta lähti vikalla shuttlella takas kampukselle, joten niille piti sanoa hyvästit jo klubilla. Siellä sitten itkettiin aikamme, kunnes lähdettiin meidän hotellille päin. Jääneet tyypit saattoi meidät perille asti ja siellä jatkettiin meidän itkufestiä. :'( Onneks osan tyypeistä nään vielä Pariisissa, mutta oli ihan kauheeta tajuta siinä halaillessa, että oli varmaan vika kerta kun nään suurimman osan niistä.

Aamulla lähdettiin raahaamaan matkalaukkuja bussille, joka vei meidät suoraan lentokentälle. Siellä tajuttiin, että hups ollaan vähän viime tingassa, kun koneen lähtö ei ollutkaan 11.00 vaan 10.35. Kukaan meistä ei tietenkään ollut tajunnut tarkistaa lentojen aikatauluja. o_O
Lento tosin lähti puolisen tuntia myöhässä, joten ei meillä oikeesti mitään kiirettä ollut. Ateenan kentällä nähtiinkin sitten ekat söpöt jätkät joiden perään jäätiin kuolaamaan. Ah, Eurooppa!! <3
Ikävänä uutisena mulle tuli se, että mun matkalaukun vetojuttu oli jumittunut ja sain sitten seuraavat 45 minuuttia raahata sitä laukkua selkä vääränä pitkin Ateenan metroja ja katuja. :P

Hotellille päästiin ehjin nahoin ja vaikka hotellin arvosteluissa monet olikin sanoneet, että on aika shadya naapurustoa, niin ei me kyllä koettu sitä juuri ollenkaan. Okei, ei nähty yhtäkään naista siellä, mutta muuten oli ihan okei aluetta. Ja mitäpä me sillä kadulla muutenkaan tehtäis? Et ihan sama. Meidän huone on ihan superiso! Kaikki mahtuu levittämään matkalaukkunsa lattialle auki ja silti jää hyvin tilaa kulkea. Ilmastointi toimii loistavasti eikä yöllä kuulu mitään ääniä muista huoneista. Respan mies oli tosi mukava ja kertoi meille kartan kera missä bilealueet on ym hyödyllistä. :)

Oltiin nukuttu edellisyönä joku kolme tuntia, joten kun oltiin saatu valittua omat sängyt me nukuttiin parin tunnin päikkärit ja lähdettiin sitten etsimään illallispaikkaa. Löydettiin ihanan söpö aukio melko läheltä meidän hotellia ja siellä oli ihan kiva ravintola ja tietenkin televisio, josta saatiin tuijottaa Hollannin nöyryytystä Tanskaa vastaan. Noh, mä en niin hirveesti välittänyt futiksesta, mutta mun kolme hollantilaista kaveria sen sijaan päästi muutamia valittuja kirosanoja suustaan vähän väliä. Haha, mutta ruoka oli kyllä taivaallista kampusruoan jälkeen. Grillattua lohta höyrytettyjen vihannesten kera! Nam! Ei kyllä turkkilainen muona vedä vertoja lohelle.

Sieltä seurattiin sitten paikallista Erasmus-ryhmää toiselle aukiolle, jolta oli aika mageet näkymät Akropolikselle. Shoppailtiin hetki turistikojuilla ja löydettiin Starbucks, josta sain taas yhden mukin kokoelmaani. :) Eurooppalaisiin hintoihin täytyy totutella vähin erin..jotenkin kaikki täällä maksaa melkolailla saman verran kuin Turkissa, mutta hintojen perässä ei ookaan TL vaan €, mikä tarkottaa pitkälti tuplahintoja Turkkiin verrattuna. Onneks ei tarvii pahemmin shopata, sillä matkalaukku on jo turhan täynnä. Löydettiin onneks yks ravintola, jossa mojitot oli vaan kuus euroa, joten jäätiin istumaan sinne hetkeksi, kunnes väsymys valtasi meidät ja oli pakko lähteä tallustelemaan takas hotellille nukkumaan.

Mmm..niin joo, täällä on ihan uskomattoman upeita graffitteja ja muita seinämaalauksia.

Ja niin.. mun viime torstain tentti meni aika putkeen. Oon TOSI hämmästynyt, jos en nappaa A:ta siitä kurssista.

Vika viikko

Wow, mihin tää kevät yhtäkkiä katosi?
Huomenna on vika tentti, perjantaina lähdetään pois kampukselta ja lauantaina alkaa 17 päivän kotimatka.

Viimeisen viikon aikana oon kyllä katsellut maailmaa kertakäyttösilmillä. Joka kerta kun näen jotain, niin ajattelen, että se on viimeinen kerta kun katseeni luon siihen. Kauheasti on vielä asioita, joita olisi pitänyt tehdä, mutten "ehtinyt". Saa nähdä, jos tän viikonlopun aikana ehtisin tehdä joitain näista asioista. Sairastuin viikonloppuna ja alkuviikosta mulla taisi jopa olla kuumetta. Mutta se ei kuitenkaan estänyt mua menemästä maanantaina kavereiden kanssa Bebekiin. Oli kyllä ihana päivä. Istuttiin ravintolassa, puistossa, Starbucksissa ja missä vaan missä mahdollista. Ikävää oli kyllä kun lämpötilat lähenteli kolmeakymmentä ja silti vaan hytisin ja hikoilin. Ugh. Mutta kannatti kyllä sillä käytiin kans Ortaköyssä syömässä maailman herkullisimmat vohvelit!!

Illalla istuttiin Hangarin pihalla tyynyillä ja syötiin illallista nuotion/kokon ympärillä. Juhlistettiin siinä Charlènen vikaa iltaa kun se lähti tiistai-iltana kotiin. Hangarista lähdettiin sitten kohti Piazzaa, muttei koskaan päästy sisään asti, sillä suihkulähteellä oli käynnissä opiskelijoiden kastetilaisuus johon me tietty otettiin osaa. :)

http://www.facebook.com/video/video.php?v=3565495170872
(en tiiä keille kaikille näkyy...pitänee varmaan olla facebookissa ja mun kaveri)

Seuraavana päivänä piti aloittaa tenttiinluku, mutta oli niin kipee olo,ettei aivot todellakaan totelleet. Sain opiskeltua ehkä pari tuntia ja muun ajan keskityin kaikkiin lähtöasioihin. Kuten tavaroiden lähettämiseen. Täytin äidin ja isän matkalaukun, vein sen postiin, lähetin sen Suomeen ja vartin päästä saan puhelun, että Suomeen voikin lähettää kerralla vaan 20 kg. Eli palasin takas postiin ja otin sieltä 10 kg pois ja pakkasin toisen laatikon jonka lähetin tänään. Ihan hyvä näin, sillä sain lähetettyä toisessa paketissa 19 kg ja silti mulla oli matkatavaroissa muutama kilo ylimäärästä kun viimeksi punnitsin niitä.

Tänään oonkin sitten ollut paras opiskelija ja huominen tentti toivottavasti menee putkeen kun se kerta vaikuttaa 70 % mun arvosanaan. Taidanpa palata opiskelun pariin.

Videoita

Erasmus kuvaussessio 9.5.

Reissu Izmiriin 20. - 23.4.

Kevätloma Antalyassa 31.3. - 7.4. (jätkien video, joten meitä tyttöjä ei siinä pahemmin näy)

Reissu Cappadociaan 8. - 11.3.

T - 3 weeks

Voi härreguud. Enää tämä viikko luentoja ja sen jälkeen kaksi viikkoa tenttikautta jäljellä. Miten se kevät yhtäkkiä hurahtikin näin nopeasti? Kotimatka häämöttää ihan kulman takana ja nyt me yritetään porukalla tehdä täällä mahdollisimman paljon asioita yhdessä vielä kun on mahdollista. Toukokuu on ollut täynnä kaikenlaisia festivaaleja, kokkausiltoja, kavereiden konsertteja, biitsihengailuja ja kaupunkiretkiä. Ja seuraavat kolme viikkoa jatkaa samalla uralla. On vaikea uskoa, että täällä saadut kaverit on pakko jättää taakseen ihan pian. Ja vaan tosi harvoja tulee varmasti näkemään tulevaisuudessa. Muutamia näkee ehkä silloin tällöin, mutta tällä isolla porukkalla tuskin tullaan koskaan olemaan yhdessä. Täytyy siis ottaa kaikki ilo irti näistä kolmesta viikosta. 

Tosiasiassa hypin varmaan ilosta kun pääsen lentokoneeseen, joka vie mut pois Turkista.

Wienin reissun jälkeen mulla on alkanut olla aika kova ikävä kotia, ystäviä, perhettä ja Suomea ylipäänsä. Jännä miten monet pienet asiat, jotka on aina ottanut itsestäänselvyyksinä, on nyt muovautuneet mun mielessä oman kodin symboleiksi.

- herkullinen vesi, jota voi juoda suoraan hanasta

- puhdas ilma, jota hengittäessä tekee ihan mieli viettää koko päivä ulkona

- hintalaput, joissa oleva luku on se, mitä pitää maksaa

- tyhjät kadut keskellä päivää

- kirjakaupat, joista löytyy kaikki, mitä tarvitsee

- yhteinen kieli (!!!!!!!)

- vapaus liikkua kodin ja kaupungin välillä just silloin kun haluaa

Listaa vois jatkaa loputtomiin. Oon täysin vakuuttunut siitä, että Suomi (ja mahdollisesti Wien) on paras paikka asua. Kaipaan merta ja metsiä. Ja Esplanadilla makoilua siiderin ja kavereiden kanssa.

Ja vaikka lätkä ei sujunutkaan Suomelta tänä vuonna toivotun lailla, niin onneksi ollaan (ainakin mun sydämessäni) ykkösiä asioissa, jotka oikeasti on tärkeitä. <3 Suomi <3

Wien!!!

Voih, Eurooppa! Viikonloppu Wienissä Marian kanssa on kyllä tehnyt tehtävänsä. Nyt tiedän mihin kuulun ja Turkki ei todellakaan ole se paikka. Oli kyllä ihanaa palata tänne takaisin ystävien seuraan, mutta kaupunkia ja tätä (tapa)kulttuuria ei kyllä ollut ikävä.

Kun lentokone lähti Istanbulista viime torstaina tuntui kuin olisi päässyt irti kahleista. Istanbul ei ylhäältä katsottuna ole mitenkään kovin kaunis kaupunki (ainakaan mun mielestä) ja se saastekerros, joka kaupungin yläpuolella leijuu on kuvottava. Kun kone pääsi Wienin yläpuolelle, me kaarrettiin kaupungin yllä niin, että nähtiin aika hyvin koko kaupunki ennen kuin laskeuduttiin. Musta tuntuu, että rakastuin siihen kaupunkiin jo ennen kuin astuin askeltakaan Itävallan maaperällä. Kaupunki näytti ihanan kompaktilta ympäröivine vuorineen ja maaseutuineen. Ainoa asia, joka puuttui oli rannikko, mutta ainakin Tonava kulkee kaupungin läpi, joten se korvaa ainakin osan merenkaipuusta.

Wien. Kauniimpaa kaupunkia saa kyllä hakea. Ehkä mun silmiin se näytti vielä kauniimmalta kun lähin vertailukohta oli Istanbulin rämäkorttelit. Rakennukset oli puhtaita ja kauniita, ja välillä tuli tunne kuin olisin kävelemässä Etu-Töölössä.

Kaupungissa oli helppo suunnistaa ja tykkäsin kun puistoja tuli vastaan vähän väliä. Nähtävyydet oli mielenkiintoisia ja tuli käveltyä todella paljon, sillä halusin nähdä kolmen päivän aikana niin paljon kuin mahdollista. (varpaat ja kantapää ei tykänneet tästä suunnitelmasta) Uskon, että kaikki tärkeimmät asiat tuli nähtyä, mutta kyllä vielä joku päivä palaan Wieniin. Ensin täytyy kuitenkin opiskella saksaa, niin voin asua pidemmänkin aikaa siellä.  (tein juuri eilen opintosuunnitelmani uusiksi lisäten saksan kielen sinne. hih)

Juuh, kävi myös ilmi, että oon ihan sucker for turistikrääsä. Ostin mm. Sissi-lautasliinoja. o_O Mutta tärkeimpänä asiana sain Vienna-mukin Starbucksista! :) Ja seuraavalla kerralla kun meen Itävaltaan kiertämään, voin ostaa Austria-mukin. On hyvä, että mulla on tavoitteita. ;)

Ravintopuolella Wien on ehdottomasti parempi kuin Istanbul. Sushia löytyi lähes joka kadunkulmasta, eikä hinnatkaan olleet mahdottoman kalliita. Wiener Schnitzeliäkin oli pakko kokeilla samoin kuin originaalia Sacher-kakkua Hotel Sacherissa. Mozart-kuulia tuli syöpöteltyä varmaan joka päivä. Ehdottomasti paras ravitsemustuote kuitenkin tuli nestemäisessä muodossa, nimeltä siideri. :) Mmm, ihan kuin olisi kotona ollut kun istuttiin irkkubaarissa tai terassilla Bulmersit ja Strongbowt käsissä. Istanbulissa ei tosiaan olla ikinä edes kuultukaan sanaa siideri ja sen selittäminen saa turkkilaiset vaan hämilleen.

Viikonloppu oli liian lyhyt ja nyt oon taas takaisin Istanbulissa ja haluan vaan pois täältä. Liikaa ihmisiä, liikenne on kauheaa, ilma ei todellakaan ole puhdasta, tinkiminen on typerää. En tiiä oisinko eri mieltä Istanbulista, jos asuisin kaupungissa, enkä kampuksella. Ehkä kaupungissa on jotain tosi ihanaa, jota en vaan oo vielä löytäny ja joka tekis Istanbulista asumisen arvoisen. Mutta kampukselta käsin on vähän vaikea tehdä tutkimusretkiä keskustaan, sillä matka sinne ja takaisin vaatii aina vähän turhan paljon suunnittelua.

Kuten Maria sanoi, tän kevään aikana on kyllä ollut ollut hienoa oppia tietämään mistä oikeasti pitää ja minkälaista eloa arvostaa. Ja sanonpa vaan, että pienen maan pieni elo on miljoona kertaa parempaa kuin tässä kaupungissa elely. :) Mutta Eurooppa noin ylipäätään on aika pikkuruinen ja kulttuuriltaan lähempänä Suomea eli Wien ei ehkä ole ihan mahdoton ajatus. :)

Ah Eurooppa!!! <3

Tämä kuva on äidille <3

Koti-ikävä

Erehdyin tänään katselemaan Hullujen Päivien kuvastoa netissä ja tietenkin kun pääsin sisustustavaroiden sivuille, tuli ihan kauhea kaipuu omaan kotiin Maunulaan. Joka kerta kun näin kuvan tauluista, matoista, pöytäliinoista, lautasista tai melkein mistä vaan, ajattelin omia vastaavia tavaroitani, jotka odottaa mun kotiinpaluuta. Oon viettänyt tänään yli neljä tuntia kirjastossa itku silmässä, mutta täällä kaikuu niin paljon, että parempi tirauttaa vasta kun pääsen takaisin huoneeseeni.

Haluan herätä aamulla ja nähdä valon tulevan mun ikkunoista sisään punaisten verhojen läpi niin, että mun seinät näyttää punaiselta shakkilaudalta.

Haluan kävellä keittiöön ja laittaa vedenkeittimen päälle voidakseni syödä pikapuuroa voisilmällä höystettynä.

Haluan avata jääkaapin ja napata sieltä palan meetwurstia ja palan Kippari-juustoa ja syödä ne yhdeksi rullaksi käärittynä.

Haluan mennä mun omaan pikkusuihkuun, jonka käsisuihku on irroitettavaa mallia.

Haluan avata mun vaatekaapit (joiden ovissa on possujen kuvia), seisoa punaisella matolla ja pähkäillä miksei mulla ole mitään päällepantavaa.

Haluan istua kauneuspöytäni ääreen ja kuunnella radiota samalla kun suoristan hiuksiani.

Haluan viettää puoli tuntia katsellen täyttä kirjahyllyäni ja tehdä listaa kaikista niistä kirjoista ja elokuvista, jotka omistan, mutten ole vielä korkannut.

Haluan lysähtää sohvalleni ja lukea uusimman Me Naiset -lehden ja mahdollisesti päästä puoleen väliin ennen kuin nukahdan.

Haluan kotiin.

Opiskelujuttuja

Jei, sain lukuaikataulun tehtyä seuraavalle viidelle viikolle. Toivottavasti onnistun pysymään siinä, sillä en todellakaan kaipaa samanlaista tenttistressiä, joka mulla oli ennen viimeisintä hissantenttiä. Tenteistä puheenollen kahdesta on tullu tulokset takaisin. Historia meni paremmin kuin uskalsin toivoakaan (66/100) ja vaikkei mitään loistotulosta tullutkaan, niin ainakin voin lohduttautua sillä, että pärjäsin keskiarvoa paremmin. Opettaja oli melkoisen pettynyt luokan tasoon ja sanoi, ettei pelkästään luentoja kuuntelemalla voi pärjätä kovin hyvin tentissä. Pitäisi lukea vielä ekstrana joka viikolle annetut noin 100 sivua eri hissankirjoista. Hyvä uutinen mulle, sillä mä oon onnistunut lainaamaan lähes jokaisen kirjan, jota tarvitaan tällä kurssilla ja muistiinpanoja oon tehnyt sen verran, ettei pahemmin haittaa vaikka joutuisinkin palauttamaan kirjat. :) Silti täytyy sanoa, etten enää ikinä ota historian kursseja vaikka maksettais. ;)

Peliteoriasta sen sijaan sain ilmeisesti luokan parhaimman tuloksen, vaikka pari virhettä tulikin tehtyä. Tämä kävi ilmi kun olin viime perjantaina menossa harkkatunnille, jonne oli saapunut paikalle vain yksi tyttö meidän ryhmästä eikä opettajasta ollut tietoakaan. Venattiin siellä koko tunti, kunnes oli pakko mennä toiselle tunnille. Myöhemmin tää opettaja lähetti mailin, jossa kertoi ettei sen herätyskello ollut toiminut ja jos joku oli odottanut aamulla luokassa, niin pitäisi lähettää sille sähköpostia. Mä sitten lähetin ja sain vastauksen, että päivän tokalla harkkatunnilla oltiin järjestetty quiz, mutta mä saan siitä sitten täydet pisteet, sillä ei ollut mun syy, etten päässyt paikalle. :) Ja samalla se sanoi, että jos haluan nähdä mun tenttipaperin, niin mä voin tulla sen työhuoneeseen sen vastaanottoaikana. Sivulauseessa se mainitsi vielä "but your grade is the maximum grade, already." Eli jotain ainakin teen oikein täällä. :)