Koti-ikävä

Erehdyin tänään katselemaan Hullujen Päivien kuvastoa netissä ja tietenkin kun pääsin sisustustavaroiden sivuille, tuli ihan kauhea kaipuu omaan kotiin Maunulaan. Joka kerta kun näin kuvan tauluista, matoista, pöytäliinoista, lautasista tai melkein mistä vaan, ajattelin omia vastaavia tavaroitani, jotka odottaa mun kotiinpaluuta. Oon viettänyt tänään yli neljä tuntia kirjastossa itku silmässä, mutta täällä kaikuu niin paljon, että parempi tirauttaa vasta kun pääsen takaisin huoneeseeni.

Haluan herätä aamulla ja nähdä valon tulevan mun ikkunoista sisään punaisten verhojen läpi niin, että mun seinät näyttää punaiselta shakkilaudalta.

Haluan kävellä keittiöön ja laittaa vedenkeittimen päälle voidakseni syödä pikapuuroa voisilmällä höystettynä.

Haluan avata jääkaapin ja napata sieltä palan meetwurstia ja palan Kippari-juustoa ja syödä ne yhdeksi rullaksi käärittynä.

Haluan mennä mun omaan pikkusuihkuun, jonka käsisuihku on irroitettavaa mallia.

Haluan avata mun vaatekaapit (joiden ovissa on possujen kuvia), seisoa punaisella matolla ja pähkäillä miksei mulla ole mitään päällepantavaa.

Haluan istua kauneuspöytäni ääreen ja kuunnella radiota samalla kun suoristan hiuksiani.

Haluan viettää puoli tuntia katsellen täyttä kirjahyllyäni ja tehdä listaa kaikista niistä kirjoista ja elokuvista, jotka omistan, mutten ole vielä korkannut.

Haluan lysähtää sohvalleni ja lukea uusimman Me Naiset -lehden ja mahdollisesti päästä puoleen väliin ennen kuin nukahdan.

Haluan kotiin.

Opiskelujuttuja

Jei, sain lukuaikataulun tehtyä seuraavalle viidelle viikolle. Toivottavasti onnistun pysymään siinä, sillä en todellakaan kaipaa samanlaista tenttistressiä, joka mulla oli ennen viimeisintä hissantenttiä. Tenteistä puheenollen kahdesta on tullu tulokset takaisin. Historia meni paremmin kuin uskalsin toivoakaan (66/100) ja vaikkei mitään loistotulosta tullutkaan, niin ainakin voin lohduttautua sillä, että pärjäsin keskiarvoa paremmin. Opettaja oli melkoisen pettynyt luokan tasoon ja sanoi, ettei pelkästään luentoja kuuntelemalla voi pärjätä kovin hyvin tentissä. Pitäisi lukea vielä ekstrana joka viikolle annetut noin 100 sivua eri hissankirjoista. Hyvä uutinen mulle, sillä mä oon onnistunut lainaamaan lähes jokaisen kirjan, jota tarvitaan tällä kurssilla ja muistiinpanoja oon tehnyt sen verran, ettei pahemmin haittaa vaikka joutuisinkin palauttamaan kirjat. :) Silti täytyy sanoa, etten enää ikinä ota historian kursseja vaikka maksettais. ;)

Peliteoriasta sen sijaan sain ilmeisesti luokan parhaimman tuloksen, vaikka pari virhettä tulikin tehtyä. Tämä kävi ilmi kun olin viime perjantaina menossa harkkatunnille, jonne oli saapunut paikalle vain yksi tyttö meidän ryhmästä eikä opettajasta ollut tietoakaan. Venattiin siellä koko tunti, kunnes oli pakko mennä toiselle tunnille. Myöhemmin tää opettaja lähetti mailin, jossa kertoi ettei sen herätyskello ollut toiminut ja jos joku oli odottanut aamulla luokassa, niin pitäisi lähettää sille sähköpostia. Mä sitten lähetin ja sain vastauksen, että päivän tokalla harkkatunnilla oltiin järjestetty quiz, mutta mä saan siitä sitten täydet pisteet, sillä ei ollut mun syy, etten päässyt paikalle. :) Ja samalla se sanoi, että jos haluan nähdä mun tenttipaperin, niin mä voin tulla sen työhuoneeseen sen vastaanottoaikana. Sivulauseessa se mainitsi vielä "but your grade is the maximum grade, already." Eli jotain ainakin teen oikein täällä. :)

Kirjastossa...

Hmm. Pitäisi opiskella, joten tietenkin kirjoitan blogia.

On ollut todella vaikeeta tällä viikolla yrittää päästä takas opiskelun rytmiin. Suomessa se onnistuu jotenkin helpommin, sillä useimmiten välitenttiviikon jälkeen alkaa täysin uudet kurssit, joiden ekoille luennoille on aina hyvä mennä. Täällä sen sijaan jatketaan siitä mihin ollaan pari viikkoa sitten jääty ja mikä pahinta, joillakin kursseilla on vielä tällä viikolla tenttejä! Keskiviikkona mulla oli health economicsin tentti ja tietty aloin lukea vasta edellisenä iltana 22.00. o_O Aika perus...mut onneks olin lukenu suurimman osan asioista jo joskus kuukaus sitten kun mulla oli joku ihme pätemispuuska silloin. ;)

Ja nyt oon istunu Virpiä vastapäätä kirjastossa "opiskelemassa" tunnin verran ja puolet siitä ajasta ollaan vaan hihitetty ja chätätty söpöistä vaihtarijätkistä (jotka on myös täällä kirjastossa). :D

Huoh, ehkä ens viikolla opiskelu nappais vähän enempi.

Spring Break pt3

hups..en näköjään osaa pitää lupauksia kirjoittamisen suhteen, joten enpä taida enää tehdä niitä. :P

Vastauksena Riikan kysymykseen, heinäsirkka jäi suihkuun pyyhkeen alle. Ei oo vielä tullut puhelua hotellilta, joten uskon ettei siivooja saanu ainakaan sydäriä meidän huonetta siivotessaan. Haha. :)

Joo jätkät meni sit seuraavien kahden päivän aikana Antalyan keskustaan kiertelemään sekä bilettämään ja toisena päivänä ne meni jeeppisafarille jonneki vuorelle, jossa oli tulta ja savua maanraoissa. Vähän harmittaa, ettei me päästy menemään safarille, mut ehkä sit joskus hamassa tulevaisuudessa..

Mut joo, se toinen totuus.
Kun me oltiin ennen reissua kerrottu meidän suunnitelmista muille, niin kaikki oli ihan ihmeissään et mitä me oikeen meinataan tehdä Pamukkalessa kolmen yön ajan. No me vaan oltiin et kyllä me kaikkea keksitään ja jos ollaan hyvässä porukassa, niin ei oo väliä missä me ollaan. Jätkienkin hyvästit meille hotellilla oli lähinnä piruilua meidän 5h bussimatkasta (joka kesti vaan 3,5h) ja tulevasta tylsyyteen kuolemisesta Pamukkalessa.

No bussimatka oli aivan luksusluokkaa. Meidän paikat oli ihan etuosassa ja mä istuin ihan etummaisena. Näkymät oli upeat ainakin niin pitkään kun pysyin hereillä (eli noin 15min). Sit siellä oli myös kaikenlaista juoma- ja välipalatarjoilua ILMAISEKSI! Tässä vaiheessa oltiin niin vahingoniloisia jätkille et ei mitään rajaa. Haha! :) Kun päästiin Denizlin bussiasemalle ja etsittiin shuttlea Pamukkaleen niin joku mies tuli meidän luo ja kysy et ollaanko menossa Pamukkaleen. Sit se kysy et mikä se meidän hotellin nimi on ja kun kerrottiin, niin yhtäkkiä sille ilmestyi lappu käteen, jossa luki meidän hotellin nimi. No..me tietysti oltiin epäluuloisia, sillä se sanoi että bussikuljetus ois ilmainen, mut lopulta me mentiin kuitenkin sen matkaan. Mä annoin mun deosprayn Lindalle ja Jildoulle, jotka istu edessä just in case. Ei ollut pippurisumutetta mukana. ;) Mut ei me sit lopulta oltu ainoita siinä minibussissa. Sinne saatiin ängettyä vielä neljä intialaista tyttöä, jotka oli tulossa samaan hotelliin. Oli ihan mukava jutella niiden kanssa reissun ajan. Ne oli kaikki eri puolilta maapalloa ja ne oli vaan päättäneet, että Turkki oli puolessa välissä kaikkia, joten tänne ne sitten suuntasi. Me annettiin paljon hyviä vinkkejä Istanbulista ja Cappadociasta niille ja ne puolestaan kertoili meille muista paikoista Turkissa, jonne me ollaan varmaan matkaamassa jossain vaiheessa.

Hotellille päästiin ihan turvallisesti ja sain mun deosprayn takaisin. :) Oltiin varattu 2 x 3hlö huonetta ja 1 x 2 hlö huone, mutta lopulta saatiin kaks viiden hengen huonetta. Loogisia kun oltiin, me laitettiin viis tyttöä toiseen huoneeseen ja kolme toiseen. Luojan kiitos olin vaan Virpin ja Nancyn kanssa, sillä kun viis tyttöä käy suihkussa aamulla..huh huh. Mut toisaalta Nancyn suihkutukset on verrattavissa ainakin kahden hollantilaisen suihkutteluihin. Hih. Enivei, kyseltiin vähän respasta vinkkejä päiväreissuihin, sillä Pamukkalen altaat ei vie kuin puolikkaan päivän. Päätettiin sitten mennä Afrodisiasiin perjantaina ja viettää torstai altailla ja Pamukkalen kylässä (joka oli lähinnä kaksi katua...o_o).

Bussilippujen hankkiminen Afrodisiasiin oli oikein mielenkiintoista puuhaa. Kylässä oli bussiyhtiöitä melkein joka kadunkulmassa ja mentiin ekaks sen luo, joka meidät kuskas hotellille. Se oli vähän ärsyttävä tyyppi ja tarjosi meille hyvää diiliä 25 liiralla (aloitushinta oli kuulemma 30 liiraa). Sanottiin, että me mietitään asiaa vähän ja hankitaan liput myöhemmin jos päätetään mennä. Käveltiin pikkasen matkaa ja käytiin kysymässä toiselta kuljettajalta mitkä hinnat sillä oli. Se tyyppi oli ehkä maailman ärsyttävin ja pelottavin vanha ukko (me kutsuttiin sitä angry maniks) ja se kiukustu hirveesti kun me sanottiin että me mietitään asiaa. Sen liike oli aika pieni, joten me keskusteltiin keskenämme ulkopuolella ja sit sen kuljettajan kaveri tuli sanomaan meille, että se voi tehdä meille diilin 20 liiralle jos ostetaan 5 minuutin sisään. No me haluttiin vielä miettiä asiaa, joten sanottiin, että meidän pitää hakea meidän rahat hotellilta, kun meillä ei nyt ollut lompakoita mukana (vaik olikin). No angry man tuli siihen jotain huutelemaan, että hän on ainoa kuski koko kylässä ja että meitä on niin paljon, että jos ei nyt osteta lippui, niin me ei päästä mihinkään. Just joo. Ja sit joku toinen kuski ajoi siitä ohi ja huuteli jotain sille angry manille ja se huuteli takas. Oli vähän pelottavaa. Me palattiin hotellille ja oltiin hetki siellä. Sit mä ja Virpi mentiin kolmannen kuljettajan luo, joka oli tosi symppis mies. Se laski heti alkuunsa sen hinnan 25 liirasta 20 liiraan kun kerrottiin, että voidaan saada toiselta kuskilta tommonen hinta. Sanottiin, että tullaan ihan pian takas kunhan haetaan muut tytöt. Muut olikin sit menneet takas angry manin luo, joka nyt kieltäyty myymästä meille lippui 20 liiralla ja kun kerroin kiva-kuskista tytöille siinä ulkopuolella, niin angry man vaan yhtäkkiä paiskas liikkeensä oven kiinni meidän nenien edestä ja lukitsi sen. Siis WTF?!? O_O
Mä olin itse asiassa tosi tyytyväinen, sillä en todellakaan ois ikinä halunnu mennä samaan autoon sen kanssa. Mentiin sit kiva-kuskin luo ostamaan meidän lippuja ja siinä samalla sitten angry man soitti ainakin kerran sille ja tuli myös sisään kiva-liikkeeseen jauhamaan jotain kiva-kuskille. Lopulta se lähti, mutta kiva-kuski kuitenkin kirjoitti meidän lippuihin kalliiman hinnan ja sanoi et jos joku kysyy, niin sen liput makso 25 TL. Aika erikoista puuhaa, mut saatiinpahan halvemmat liput. Mut oltiin sitten aloitettu sota kuskien välillä...o_O

Torstaina oli tietenkin pilvistä kahden kuurosateen siivittämänä. Plää. Mutta mentiin silti kävelemään Pamukkalen altaille puolenpäivän aikoihin. Nancy oli ilmoittanut lähtiessään, että ei siellä tarvii aurinkolaseja, kun ei aurinko varmaan näyttäydy koko päivänä. Mä ja Virpi otettiin sitten Nancysta mallia ja jätettiin omatkin lasimme hotellille. VIRHE! Kun kävelee vitivalkoisilla kallioilla, auringonpaisteella ei oo mitään tekemistä häikäisyn kanssa. Mutta oli kyllä upeat näkymät pilvistä ja silmien siristelystä huolimatta. :) Käveltiin ylös ja käytiin tutustumassa Hierapoliksen raunioihiin ja museoon. Ei käyty uimassa Kleopatra-altaassa, sillä se olis maksanu 30 TL, mut makoiltiin löhötuoleilla jotain puol tuntia. Palattiin sieltä hotellille, jossa vähän refreshattiin itseämme ja pelailtiin tavlaa ja pelikorteilla ennen päivällistä. Päivälliselle mentiin yhteen ravintolaan, jossa oli sekä kiinalainen, korealainen, japanilainen että turkkilainen menu. Mä tietty oon kurkkuani myöten täynnä turkkilaista menua joten otin sit japanilaisesta menusta kulhollisen riisiä + kanaa + kananmunaa + sipulia. Oli kyllä PARAS ateria, jonka oon syöny Turkissa! :9 NAMNAMNAMNAMNAM!!!! Tuli ihan kauhea ikävä kaikkia ihania ruokia, joiden saaminen täällä on tosi vaikeaa.

Ruokaillessa meille tuli vähän semmonen fiilis, että onkohan Pamukkalessa tarpeeksi tekemistä kolmelle yölle. Kylässä ei enää oo nähtävää ja seuraavana päivänä ollaan menossa päiväreissulle toisaalle. Ehkä oliskin parempi palata takas Istanbuliin. Joten käytiin kysymässä ekasta bussiliikkeestä onko meidän bussilippuja takas Istanbuliin mahdollista vaihtaa. No tyyppi oli ihan, et ei se tiiä (kuitenkin tiesi) ja kehotti meitä tulemaan takaisin seuraavana päivänä (halus vaan pitää meidät kauemmin niin oltais otettu toinen päiväreissu sen firmalla). Aamulla sit mentiin takaisin bussifirmaan ja paikalla oli pomo, joka sanoi, että vaihto on mahdollista mikäli siellä on paikkoja, mut lippujen vaihto pitää tehdä Denizlissä. :P No mentiin eka meidän reissulle Afrodisiasiin (jossa otin paljon kuvia Puosusta raunioilla) ja kun palattiin, niin käytiin ottamassa uusia, aurinkoisia kuvia Pamukkalen vesialtaista (niin että voidaan näyttää jätkille, että meillä oli upea reissu ilman pilviä). Sieltä sitten hotellille pakkaamaan tavaroita. Jouduttiin tietty maksamaan kolmesta yöstä, mut whatever. Parempi niin kuin tylsistyä kuoliaaksi seuraavat 24 tuntia. :P

Oli aika tight squeeze meidän minibussissa Pamukkalesta Denizliin, mutta lopulta päästiin perille ja saatiin meidän bussiliput vaihdettua kello 22.00 bussiin, joka olis perillä Istanbulissa 10.30. Eli luvassa oli aika epämukava yö bussissa, jossa mun edessä istuvat tyypit yritti jatkuvasti murskata mun jalat niiden penkin selkänojalla. Mä tosin nukuin kuin tukki, mutta kaikki ei omaa yhtä hyviä unenlahjoja kuin mä. :( Kun päästiin Istanbuliin niin siinä kympin aikoihin me ajettiin meidän kampuksen ohi. Mut koska oltiin motarilla, niin ei tietenkään voity pysähtyy. Oli kyl hieman raivostuttavaa, sillä jouduttiin ottamaan Kadiköyn bussiasemalta minibussi satamaan, josta kampusshuttle lähtee (ja josta melkein myöhästyttiin). Lopulta oltiin kampuksella 12.30 ja oli ehkä ihaninta päästä omaan huoneeseen ja ottaa superpitkä suihku ja saada kaikki ällöt hiekat ja pölyt pois iholta ja vaatteista.

Niin, se totuus.. Totuus on, että jätkät luulee nyt, että meidän oli tarkoituskin tulla jo lauantaina takaisin, eikä me todellakaan meinata kertoa totuutta tylsistymisestä niille. :D Kilpailu siis jatkukoon. Haha!

Spring Break pt2

oho, päivällinen venyi näköjään päivällä. ;)

Hotellilla oli oma ranta, joka oli oikein mukava paitsi siltä osin kun pehmoisen hiekan ja vesirajan välissä oli muutama metri inhoja pikkukiviä, joiden päällä ei todella ollut kiva kävellä paljain jaloin. Mut joo, hotellimajoitukseen kuului aamiainen, lounas, päivällinen ja rajaton määrä alkoholia aulabaarista. :) Käytiin ekalla lounaalla ennen kuin mentiin edes meidän huoneisiin ja ah kun oli ihanaa syödä jotakin muuta ruokaa kuin koulun ruokalan tarjoamisia tai Piazzan wräppejä/sandwichejä/pastoja... Välttelin riisiä, pastaa ja perunaa hotellilla ja söin kaikkea muuta oikein herkullista muonaa. Ja voi hyvä luoja sitä jälkkäreiden määrää mitä tuli ahmittua tuolla. Ne oli onneks aika pieniä paloja, mut kun melkein jokaista piti maistaa, niin kyllä siitä aina aikamoiset määrät sai vedellä. Huoh, en todellakaan uskalla mennä vaa'alle pariin viikkoon. Sitä ennen voisi aloittaa herkkulakon ja käydä lenkillä joka aamu. Kävin kyllä jo tänään ja oli aika tuskan takana saada edes kolme kilsaa vedettyä. Huh huh. Täytyy vähän terästäytyä.

Mut juupa, lauantaina käveltiin sit lounaan ja huoneisiin siirtymisen jälkeen vähän rannalla ja mä ja Virpi pulahdettiin mereen, joka oli hyytävän kylmää...Mähän en siis normaalisti ui ellei vesi oo vähintään 24 astetta, joten tää reissu oli erittäin epätavallinen tossa suhteessa. Rannalla tuuli kauheesti, joten siirryttiin sisään ja käytiin sisäaltaalla uimassa ja vähän hamamissa hikoilemassa. Sit valmistauduttiin päivälliselle ja myöhemmin illalla lähdettiin shuttlella Antalyan keskustaan klubittamaan. Mentiin ekaks Sohoon, jonka ovella meidän laukut tarkistettiin ja vesipullotkin takavarikoitiin. Sisällä oli pelkästään miehiä ja muutamia horoja, ei tanssilattiaa, tuolien sijaan oli pelkkiä korkeita pöytiä ja musiikki oli superällöä teknoa. Kenelläkään ei ollut kovinkaan hauskaa ja jos oltais haluttu jäädä sinne, niin meidän ois pitäny ostaa juomia...mut pelkästään olut makso siellä 20 liiraa! Jonkun aikaa siellä seisottiin ja pähkäiltiin mitä tehdä, kunnes päätettiin jatkaa matkaa. Mentiin sit semmoseen räkäläklubiin, jossa soi hyvä popitusmusa, mut siel ei toisaalta ollut juuri ketään. Istuskeltiin tyttöjen ja Onurin kanssa partsilla pelaten "I've never" -peliä ja jätkät tuli sit sanoon et ne lähtee toiselle klubille ja tulee sit joskus takas. Meidän pelin jälkeen me sit päätettiin seurata jätkiä ja ne oli aivan mahtavassa paikassa, jossa livebändi soitti ihanaa musiikkia! Jätkät tosin vaan istui ja joi oluitaan, mut me tytöt + Jean-Marie tanssittiin kuin viimeistä päivää.

Loppujen lopuks meillä oli tosi hyvä ilta, mutta ilmeisesti jätkät sai päähänsä että olis pitäny jäädä ekaan klubiin ja sit ne syytti lopun reissua meitä kaikesta mikä meni vähänkin pieleen. Ja etenkin jos me tytöt ei haluttu osallistua johonkin niiden ehdottamaan typerään ajanviettoon, niin me ollaan kuulemma nirppanokkia, joiden mielestä kaikki maksaa liikaa. Siitä sit alkoi meidän kilpailu siitä kenellä on parempi reissu; tytöillä vai jätkillä. Sunnuntaina mentiin tyttöjen kanssa päivällä Kemerin keskustaan kävelemään ja shoppailemaan kun sää oli vähän turhan kehdo rannalla makoiluun. :P Jätkät tietty nukkui jonneki kahteentoista kunnes sai itsensä väännettyä lounaalle ja hierontaan. Illalla tsekattiin hotellin klubi, jossa soitettiin pelkkää turkkilaista musaa kunnes me tultiin sisään. Sitten alkoi kuulua länsimaalaista musaa ja kaikki turkkilaiset katosi tanssilattialta.. Whatever, oli hauskaa! :)

Maantaina oli luvassa vesiputous Antalyan rannikolla, Lara beach ja Antalyan vanha kaupunki + satama. Eipä halunneet jätkät tulla tonnekaan, mutta samapa tuo, sillä meidän taksiin mahtui muutenki vaan kahdeksan tyyppiä. Meillä oli siis sama taksi käytössä koko päivän 10:30 - 18:00 ja meidän kuski vaan venas meitä aina kun haluttiin pysähtyä ja kierrellä jossain. Makoiltiin esim. rannalla pari tuntia (uin taas meressä) ja kuski venas parkkiksella kun kyllästyttiin löhöilyyn. Vanha kaupunki oli tosi kaunis etenkin ihanassa auringonpaisteessa, mutta voi tyttöraukkoja kun ne paloi ton päivän seurauksena ihan totaalisesti. Hotellilla käytiin taas syömässä ja tuntui todella ihanalta kun oltiin jätetty sinä päivänä lounas kokonaan väliin. Ah, vatsat sai vähän tasoittua ennen mättöä. Istuskeltiin sit aulabaarissa jätkien kanssa kunnes ne yhtäkkiä katosi jonnekin. Soitettiin niiden perään jossain vaiheessa et mihin ne meni, mut saatiin vastaukseks vaan et ne on "Secret placessa". Et ilmeisesti ne ei sit halunnu hengaa meidän kanssa. Mä, Virpi ja Nancy jäätiin vielä aulaan kun muut tytöt meni nukkumaan ja me nähtiin Carlo ja jäätiin ulos juttelemaan sen ja Onurin kanssa. Jotain juteltiin siinä meidän typerästä kinastelusta ja käytiin aina välillä nappaamassa hotellin ravintolasta leipää yöpalaksi. ;) Sit yhtäkkiä meidän päälle putos vettä, vaik taivaalla ei ollu pilven pilveä. Jatkettiin jutustelua, kunnes sitä vettä tuli uudestaan. Tajuttiin, et toiset jätkät sitä vettä ilmeisesti heitteli, joten päätettiin kostaa. Me mentiin yläkertaan täyttämään meidän vesipulloja ja yritettiin mennä Ceylanin ja Gasperin huoneeseen Onurin avainkortilla, mut ne oli lukinnu oven sisäpuolelta. Kuultiin kyllä kuinka ne tirskahteli ja hihitteli oven takana kuin mitkäkin koulutytöt. Noh, Carlo löysi patjan jostain ja me laitettiin se niiden ovea vasten ja meidän avonaiset vesipullot patjan päälle. Se olis ollu täydellinen pila ellei Jean-Marie ois tullu käytävään (ei huoneesta) ja saanu raivokohtausta. Se sai sit lopulta vedet päälleen ja yritti töniä meitä muita sillä patjalla ja mut se rusensi seinää vasten patjallaan. :P Vähän pelottava tyyppi kun se on juonu..(ehkä se johtuu siitä et ainoa asia mitä se söi koko loman aikana oli ranskalaisia perunoita sekä lounaalla että päivällisellä. aamiaiselle se ei tainnu koskaan herätä)

Seuraavana päivänä oli sit tarkoitus mennä jätkien kanssa 7h veneretkelle, mut meille sanottiin ettei sitä järjestetäkään liian suurten aaltojen takia. Anteeks nyt vaan, hyvä kun tuuli puhalsi vähänkään viilentääkseen meitä. Ei niillä vireillä kyllä mitään aaltoja saanu millään aikaiseksi. Enivei, otettiin bussi Kemerin keskustaan ja käveltiin rantaa pitkin satamaan, jossa löydettiin kahden tunnin venereissu meille. Sitä ennen oli muutama tunti aikaa, joten mentiin rannalle makoilemaan (tällä kertaa meitä oli jopa neljä tyttöä uimassa..jätkät ei uskaltanu). Burger Kingin tarjoaman lounaan (tai mun tapauksessa vaniljapirtelön(nam)) jälkeen päästiin veneeseen ja rentouduttiin kunnolla. Tässä vaiheessa meillä ei enää tuntunut olevan mitään biiffiä jätkien kanssa ja ehkä nekin tajus et hei, tytöt lähtee seuraavana päivänä, et kinastelu ei kannata.

Päivällinen syötiin hotellilla ja siellä kävi taas ilmi kuinka clueless mä toisinaan oon. :)
Normaalisti pöydissä on vihreet liinat, mut siellä oli yks pitkä pöytä, jossa oli punaset liinat ja varattu-lappu. No, se oli kuitenkin ainoa pöytä johon meidän porukka mahtui, joten mä kysyin (söpöltä) tarjoilijalta voidaanko me istua siihen ja se vaan otti sen lapun pois ja sano et siitä vaan. Päivällinen oli tosi hyvää ja jälkkärit vielä parempia. Söin varmaan neljää erilaista jälkkäriä ja olin lopulta ihan supertäynnä. Yhtäkkiä valot meni pois päältä ja mä näin, että tarjoilijat kuljetti kakkua keittiöstä ruokasaliin. Tässä vaiheessa ainoa asia, joka mun päässä pyöri oli: "Aijaa, jollain on tänään synttärit. Hassua, sillä mun synttärit on huomenna." No kakku kuitenkin tuli aika hyvää vauhtia meidän pöytää kohti ja kun mun kaverit alko laulaa hyvää synttäriä mulle, mun päässä vihdoin loksahti palaset paikoilleen ja tajusin, että hei, kakkuhan on mulle. :) Oli kyl ihanaa, että Sanne ja Charléne muisti kun olin ekalla viikolla näyttänyt yhden leipomon ikkunassa olleita kakkuja ja sanonu että mun synttärinä haluan kakun. <3 Mutta olis ne kyllä voineet pysäyttää mun jälkkärinsyönnin, sillä kun tarjoilija ojens mulle kakkupalan, niin se oli järkälemäinen. Huh huh, puolet sain siitä syötyä, mutta loput piti kyllä jättää. Oli herkullista, mutta vähän liian paljon yhdelle aterialle.

Päivällisen jälkeen siirryttiin aulabaariin tavlan, jalkapallon ja juoruilun pariin. Jätkät olis ehkä halunneet lähteä kaupunkiin, mut loppujen lopuks päätettiinkin jäädä hotelliin. Tyttöjen kanssa mentiin vielä kävelemään hotellin puutarhaan ja rantaterassille ja ehdittiin just lopettaa juoruilut jätkistä, kunnes ne tuli meidän perässä rannalle. :) Oli kiva viettää rauhallinen ilta kaikkien kanssa ilman mitään kaameeta häslinkiä shuttlejen yms kanssa.

Seuraavana aamuna mä sain napattua meidän huoneen ekan suihkuvuoron. Ja hyvä luoja kuinka kadunkaan sitä. Olin just saanu suihkun päälle kun huomasin, että suihkusta kuuluu jotain outoa ääntä ja joku asia pomppii siinä mun vieressä. Hetki siinä meni kunnes tajusin, että se oli ihan superiso heinäsirkka!!! Kiljuin kuin hullu, juoksin pois kylppäristä pelkässä pyyhkeessä ja melkein itkin. Hyvä kun en sydäriä saanut. Se oli ääälllllöööööööööööö!!! XP No, loppujen lopuksi kun öttiäinen oli paennut nurkkaan, mä iskin sen päälle ison pyyhkeen niin, että se jäi sinne ansaan. Täytyy myöntää, etten oo montaa kertaa nähnyt kuinka kolme tyttöä käy aamusuihkuissa yhteisaikana alle 6 minuuttia. :D Ilmeisesti tää oli kans jätkien tekosia, sillä myöhemmin päivällä kun mä olin ostoksilla Virpin ja Nancyn kanssa, ne oli kyselleet Juliettelta ja Charlénelta "Did u guys already shower today?"

Oi miten vitsikästä... Noh, aamiaisen jälkeen mentiin tyttöjen kanssa hierontaan, jossa olin kyl pyytäny selkä/hartia/niskahieronnan, mutta sainkin kokovartalohieronnan. Se oli varmasti mielenkiintoinen kokemus hierojalle, sillä joka kerta kun se koski mun pohkeisiin, povitaipeisiin tai reisiin, mä aloin hihitellä ja sätkiä. Et rentoutuminen oli aika kaukana jalkojen osalta, mutta muu osuus oli oikein miellyttävää. Sieltä lounaalle ja sitten vielä viimeiset shoppailut ennen lähtöä Pamukkaleen. Kun tultiin Virpin ja Nancyn kanssa takaisin hotellin rannalle muiden luo, niin selkeesti ilmassa oli kyllä jonkinasteista haikeutta. Jätkät oli jäämässä ihan yksin vielä kahdeksi yöksi ja päätellen niiden aiemmista ajanvietteistä, niillä tulee olemaan todella tylsää. Tytöt sen sijaan lähtee kokonaan uuteen seikkailuun jättäen menneet tapahtumat taakseen ja unohtaen koko Kemerin.

Haha! Just joo. Totuus on, että jätkät teki kahden päivän aikana enemmän kuin koko matkansa aikana..kiva et päätti tehdä ne ilman meitä. :P Ja toisen totuuden kerron huomenna. Nyt meen nukkumaan.

Spring Break pt1

Whoa, Spring break koettu ekaa kertaa kunnolla. Täytyy kyllä myöntää, että tenttien välissä tuntuu ihanalta mennä viikoksi rauhoittumaan kavereiden kanssa kauas kampuksesta ja näkemään uusia paikkoja.

Ennen lomailua piti kuitenkin käydä kahdessa tentissä; peliteoria ja historia. En kyllä oo varmaan koskaan ollut niin ahkerasti kirjastossa kuin tossa viikon aikana ennen tenttejä. Peliteoriaa en pahemmin vaivautunut miettimään, sillä oli aika helppoa tavaraa, mutta historia...huh huh. Olis ehkä kannattanut lukea edes osa niistä 500 sivusta edellisten kuuden viikon aikana. Hups. Noh, ahdoin pääni täyteen tavaraa ja tällä hetkellä tuntuu siltä kuin olisin jo unohtanut kaiken. Eli pitänee lukea kaikki uudestaan. o_O Mutta sen aika on onneksi vasta viikon kuluttua kunhan oon ensin käynyt health econin ja makron tenteissä.

Viime viikon perjantaina olin puolet päivästä kaupungilla; hain oleskelulupani poliisilaitokselta, yritin shoppailla kenkiä ja muuta tarpeellista rantatavaraa(joita en todellakaan löytänyt), tapasin tätini ja serkkuni, joiden kanssa käytiin lounaalla ja Basilica Cisternissä. Tiesin, että meidän lento Antalyaan lähti seuraavana aamuna, joten mulla oli pieni paniikki saada kaikki tarvittavat kamppeet hankittua (joista mikään ei ollut mitenkään PAKOLLINEN). Läksin takaisin kampukselle 17.45 shuttlella ja tarkoituksena oli mennä kampukselta Viaportiin 19.50 shuttlella. No perjantai-illan ruuhka oli muuttunut superkaaokseksi, joten kun mun bussi ajoi koulun porteista sisään, mä sain katella Viaport-bussin perää kun se ajoi mäen toiselle puolelle. :P

No samapa tuo, äiti ja isä hyötyi ruuhkasta, sillä mulla oli vihdoinkin aikaa soittaa niille. Oli kivaa jutskailla puhelimessa...odotan vaan kauhulla sitä puhelinlaskua. :P Lopulta tilasin sitten taksin ja menin sillä ostamaan tavarani. Niistä puheenollen, mulla on nykyään Converset! :) Ihan oikeat superlow topsit. Nyt mätsään mun kavereiden kanssa. :) Paitsi et mä saan kengät jalkaan miljoona kertaa nopeemmin. Hah! ;) Shoppailun jälkeen piti sitten pakata, mutta sain loppujen lopuksi kymmenen kiloa ahdettua mun pieneen carry-on -laukkuun (joka piti sitten laittaa ruumaan) enkä edes unohtanut mitään kampukselle. :)

Antalyassa oli puolipilvistä, mutta se ei haitannut ollenkaan. Hotelli näytti viiden tähden hotellilta ainakin sisältä, mutta käveltiin vähän pihalla ja uima-allas oli aika kuvottava. Ilmeisesti kun ei oo matkailusesonki, niin ei oo mitään kauheeta tarvetta pitää allasta puhtaana. No kyllä se siitä sitten putsattiin niin, että kun me lähdettiin keskiviikkona, niin siinä olisi jopa viitsinyt uidakin. :)

...jatkuu päivällisen jälkeen. :)