Spring Break pt3

hups..en näköjään osaa pitää lupauksia kirjoittamisen suhteen, joten enpä taida enää tehdä niitä. :P

Vastauksena Riikan kysymykseen, heinäsirkka jäi suihkuun pyyhkeen alle. Ei oo vielä tullut puhelua hotellilta, joten uskon ettei siivooja saanu ainakaan sydäriä meidän huonetta siivotessaan. Haha. :)

Joo jätkät meni sit seuraavien kahden päivän aikana Antalyan keskustaan kiertelemään sekä bilettämään ja toisena päivänä ne meni jeeppisafarille jonneki vuorelle, jossa oli tulta ja savua maanraoissa. Vähän harmittaa, ettei me päästy menemään safarille, mut ehkä sit joskus hamassa tulevaisuudessa..

Mut joo, se toinen totuus.
Kun me oltiin ennen reissua kerrottu meidän suunnitelmista muille, niin kaikki oli ihan ihmeissään et mitä me oikeen meinataan tehdä Pamukkalessa kolmen yön ajan. No me vaan oltiin et kyllä me kaikkea keksitään ja jos ollaan hyvässä porukassa, niin ei oo väliä missä me ollaan. Jätkienkin hyvästit meille hotellilla oli lähinnä piruilua meidän 5h bussimatkasta (joka kesti vaan 3,5h) ja tulevasta tylsyyteen kuolemisesta Pamukkalessa.

No bussimatka oli aivan luksusluokkaa. Meidän paikat oli ihan etuosassa ja mä istuin ihan etummaisena. Näkymät oli upeat ainakin niin pitkään kun pysyin hereillä (eli noin 15min). Sit siellä oli myös kaikenlaista juoma- ja välipalatarjoilua ILMAISEKSI! Tässä vaiheessa oltiin niin vahingoniloisia jätkille et ei mitään rajaa. Haha! :) Kun päästiin Denizlin bussiasemalle ja etsittiin shuttlea Pamukkaleen niin joku mies tuli meidän luo ja kysy et ollaanko menossa Pamukkaleen. Sit se kysy et mikä se meidän hotellin nimi on ja kun kerrottiin, niin yhtäkkiä sille ilmestyi lappu käteen, jossa luki meidän hotellin nimi. No..me tietysti oltiin epäluuloisia, sillä se sanoi että bussikuljetus ois ilmainen, mut lopulta me mentiin kuitenkin sen matkaan. Mä annoin mun deosprayn Lindalle ja Jildoulle, jotka istu edessä just in case. Ei ollut pippurisumutetta mukana. ;) Mut ei me sit lopulta oltu ainoita siinä minibussissa. Sinne saatiin ängettyä vielä neljä intialaista tyttöä, jotka oli tulossa samaan hotelliin. Oli ihan mukava jutella niiden kanssa reissun ajan. Ne oli kaikki eri puolilta maapalloa ja ne oli vaan päättäneet, että Turkki oli puolessa välissä kaikkia, joten tänne ne sitten suuntasi. Me annettiin paljon hyviä vinkkejä Istanbulista ja Cappadociasta niille ja ne puolestaan kertoili meille muista paikoista Turkissa, jonne me ollaan varmaan matkaamassa jossain vaiheessa.

Hotellille päästiin ihan turvallisesti ja sain mun deosprayn takaisin. :) Oltiin varattu 2 x 3hlö huonetta ja 1 x 2 hlö huone, mutta lopulta saatiin kaks viiden hengen huonetta. Loogisia kun oltiin, me laitettiin viis tyttöä toiseen huoneeseen ja kolme toiseen. Luojan kiitos olin vaan Virpin ja Nancyn kanssa, sillä kun viis tyttöä käy suihkussa aamulla..huh huh. Mut toisaalta Nancyn suihkutukset on verrattavissa ainakin kahden hollantilaisen suihkutteluihin. Hih. Enivei, kyseltiin vähän respasta vinkkejä päiväreissuihin, sillä Pamukkalen altaat ei vie kuin puolikkaan päivän. Päätettiin sitten mennä Afrodisiasiin perjantaina ja viettää torstai altailla ja Pamukkalen kylässä (joka oli lähinnä kaksi katua...o_o).

Bussilippujen hankkiminen Afrodisiasiin oli oikein mielenkiintoista puuhaa. Kylässä oli bussiyhtiöitä melkein joka kadunkulmassa ja mentiin ekaks sen luo, joka meidät kuskas hotellille. Se oli vähän ärsyttävä tyyppi ja tarjosi meille hyvää diiliä 25 liiralla (aloitushinta oli kuulemma 30 liiraa). Sanottiin, että me mietitään asiaa vähän ja hankitaan liput myöhemmin jos päätetään mennä. Käveltiin pikkasen matkaa ja käytiin kysymässä toiselta kuljettajalta mitkä hinnat sillä oli. Se tyyppi oli ehkä maailman ärsyttävin ja pelottavin vanha ukko (me kutsuttiin sitä angry maniks) ja se kiukustu hirveesti kun me sanottiin että me mietitään asiaa. Sen liike oli aika pieni, joten me keskusteltiin keskenämme ulkopuolella ja sit sen kuljettajan kaveri tuli sanomaan meille, että se voi tehdä meille diilin 20 liiralle jos ostetaan 5 minuutin sisään. No me haluttiin vielä miettiä asiaa, joten sanottiin, että meidän pitää hakea meidän rahat hotellilta, kun meillä ei nyt ollut lompakoita mukana (vaik olikin). No angry man tuli siihen jotain huutelemaan, että hän on ainoa kuski koko kylässä ja että meitä on niin paljon, että jos ei nyt osteta lippui, niin me ei päästä mihinkään. Just joo. Ja sit joku toinen kuski ajoi siitä ohi ja huuteli jotain sille angry manille ja se huuteli takas. Oli vähän pelottavaa. Me palattiin hotellille ja oltiin hetki siellä. Sit mä ja Virpi mentiin kolmannen kuljettajan luo, joka oli tosi symppis mies. Se laski heti alkuunsa sen hinnan 25 liirasta 20 liiraan kun kerrottiin, että voidaan saada toiselta kuskilta tommonen hinta. Sanottiin, että tullaan ihan pian takas kunhan haetaan muut tytöt. Muut olikin sit menneet takas angry manin luo, joka nyt kieltäyty myymästä meille lippui 20 liiralla ja kun kerroin kiva-kuskista tytöille siinä ulkopuolella, niin angry man vaan yhtäkkiä paiskas liikkeensä oven kiinni meidän nenien edestä ja lukitsi sen. Siis WTF?!? O_O
Mä olin itse asiassa tosi tyytyväinen, sillä en todellakaan ois ikinä halunnu mennä samaan autoon sen kanssa. Mentiin sit kiva-kuskin luo ostamaan meidän lippuja ja siinä samalla sitten angry man soitti ainakin kerran sille ja tuli myös sisään kiva-liikkeeseen jauhamaan jotain kiva-kuskille. Lopulta se lähti, mutta kiva-kuski kuitenkin kirjoitti meidän lippuihin kalliiman hinnan ja sanoi et jos joku kysyy, niin sen liput makso 25 TL. Aika erikoista puuhaa, mut saatiinpahan halvemmat liput. Mut oltiin sitten aloitettu sota kuskien välillä...o_O

Torstaina oli tietenkin pilvistä kahden kuurosateen siivittämänä. Plää. Mutta mentiin silti kävelemään Pamukkalen altaille puolenpäivän aikoihin. Nancy oli ilmoittanut lähtiessään, että ei siellä tarvii aurinkolaseja, kun ei aurinko varmaan näyttäydy koko päivänä. Mä ja Virpi otettiin sitten Nancysta mallia ja jätettiin omatkin lasimme hotellille. VIRHE! Kun kävelee vitivalkoisilla kallioilla, auringonpaisteella ei oo mitään tekemistä häikäisyn kanssa. Mutta oli kyllä upeat näkymät pilvistä ja silmien siristelystä huolimatta. :) Käveltiin ylös ja käytiin tutustumassa Hierapoliksen raunioihiin ja museoon. Ei käyty uimassa Kleopatra-altaassa, sillä se olis maksanu 30 TL, mut makoiltiin löhötuoleilla jotain puol tuntia. Palattiin sieltä hotellille, jossa vähän refreshattiin itseämme ja pelailtiin tavlaa ja pelikorteilla ennen päivällistä. Päivälliselle mentiin yhteen ravintolaan, jossa oli sekä kiinalainen, korealainen, japanilainen että turkkilainen menu. Mä tietty oon kurkkuani myöten täynnä turkkilaista menua joten otin sit japanilaisesta menusta kulhollisen riisiä + kanaa + kananmunaa + sipulia. Oli kyllä PARAS ateria, jonka oon syöny Turkissa! :9 NAMNAMNAMNAMNAM!!!! Tuli ihan kauhea ikävä kaikkia ihania ruokia, joiden saaminen täällä on tosi vaikeaa.

Ruokaillessa meille tuli vähän semmonen fiilis, että onkohan Pamukkalessa tarpeeksi tekemistä kolmelle yölle. Kylässä ei enää oo nähtävää ja seuraavana päivänä ollaan menossa päiväreissulle toisaalle. Ehkä oliskin parempi palata takas Istanbuliin. Joten käytiin kysymässä ekasta bussiliikkeestä onko meidän bussilippuja takas Istanbuliin mahdollista vaihtaa. No tyyppi oli ihan, et ei se tiiä (kuitenkin tiesi) ja kehotti meitä tulemaan takaisin seuraavana päivänä (halus vaan pitää meidät kauemmin niin oltais otettu toinen päiväreissu sen firmalla). Aamulla sit mentiin takaisin bussifirmaan ja paikalla oli pomo, joka sanoi, että vaihto on mahdollista mikäli siellä on paikkoja, mut lippujen vaihto pitää tehdä Denizlissä. :P No mentiin eka meidän reissulle Afrodisiasiin (jossa otin paljon kuvia Puosusta raunioilla) ja kun palattiin, niin käytiin ottamassa uusia, aurinkoisia kuvia Pamukkalen vesialtaista (niin että voidaan näyttää jätkille, että meillä oli upea reissu ilman pilviä). Sieltä sitten hotellille pakkaamaan tavaroita. Jouduttiin tietty maksamaan kolmesta yöstä, mut whatever. Parempi niin kuin tylsistyä kuoliaaksi seuraavat 24 tuntia. :P

Oli aika tight squeeze meidän minibussissa Pamukkalesta Denizliin, mutta lopulta päästiin perille ja saatiin meidän bussiliput vaihdettua kello 22.00 bussiin, joka olis perillä Istanbulissa 10.30. Eli luvassa oli aika epämukava yö bussissa, jossa mun edessä istuvat tyypit yritti jatkuvasti murskata mun jalat niiden penkin selkänojalla. Mä tosin nukuin kuin tukki, mutta kaikki ei omaa yhtä hyviä unenlahjoja kuin mä. :( Kun päästiin Istanbuliin niin siinä kympin aikoihin me ajettiin meidän kampuksen ohi. Mut koska oltiin motarilla, niin ei tietenkään voity pysähtyy. Oli kyl hieman raivostuttavaa, sillä jouduttiin ottamaan Kadiköyn bussiasemalta minibussi satamaan, josta kampusshuttle lähtee (ja josta melkein myöhästyttiin). Lopulta oltiin kampuksella 12.30 ja oli ehkä ihaninta päästä omaan huoneeseen ja ottaa superpitkä suihku ja saada kaikki ällöt hiekat ja pölyt pois iholta ja vaatteista.

Niin, se totuus.. Totuus on, että jätkät luulee nyt, että meidän oli tarkoituskin tulla jo lauantaina takaisin, eikä me todellakaan meinata kertoa totuutta tylsistymisestä niille. :D Kilpailu siis jatkukoon. Haha!