Katselin kuvia, joita on tullut otettua täällä ollessa ja tuli jo ihan hirveän haikea olo. Ensimmäisen viikon kuvissa en vielä tuntenut oikein ketään, mutta nyt täällä on tullut jo tosi läheisiksi ystäviksi joidenkin tyyppien kanssa. Jotenkin on vaikea uskoa, miten paljon asioita ollaan jaettu ja koettu täällä yhdessä vaivaisten seitsemän viikon aikana. Mulla on nyt jo ikävä tätä porukkaa kun ajattelen, että 11 viikon kuluttua meidän tiet erkanee.
Kokkailuja, bileitä, miljoona lounasta/päivällistä yliopiston ruokalassa, kuumailmapalloilua, atv-ajelua, pianon soittoa musiikkihuoneessa, hip hop -tunteja, kuntosalia, nurmikolla makoilua Bob Marleyn säestämänä, backgammonia, pöytäjalkapalloa, lentopalloa, koripalloa, kaupunkikiertelyitä, tavuk döneriä, minijääkaappia, kirjaston sivunkääntökaikuja...
Onneksi suurin osa meistä asuu Euroopassa, niin toistemme näkemiset ei oo ihan sieltä epätodennäköisimmästä päästä. Muutenkin ainakin osan kanssa matkustetaan vielä kesäkuussa, joten vähän saadaan pitkitettyä meidän seikkailua. Pari tyyppiä varmaan tulee myös käymään Suomessa kesällä ja itse menen Ruotsiin samalla reissulla eikä ensi syksyn oktoberfestiä sovi unohtaa.
Tavallaan en malttaisi odottaa jälleennäkemisiä matkustelun merkeissä, mutta kammoan vaan sitä eroahdistusta joka kesällä sitten hyökkää mun kimppuun kun arki asettuu taas aloilleen mun päiväjärjestykseen. Monta hyvää ja ihanaa asiaa onneksi odottaa kotona, joten ei se elämä tähän lopu. :) Tää on vaan vaihe elämässä, kun pääsee vähän pidemmäksi aikaa eroon siitä vuodesta toiseen jatkuneesta arjesta eikä millään haluaisi sen vaiheen päättyvän. Mutta onneksi maailma on mahdollisuuksia täynnä ja nyt tiedän, että minne ikinä haluankaan mennä elämässäni, niin sinne myös menen. Se ei oo mahdotonta eikä edes kovin epätodennäköistä. Vähän vaan pitää pistää itsensä likoon ja palkinto on mitä mahtavin.
lauantai 24. maaliskuuta 2012
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Aurinko ja matkailu
Aurinko on vihdoin ja viimein päättänyt kukistaa talven ja julistaa kevään alkaneeksi.
Toissapäivänä satoi vielä lunta, mutta eilen aamulla lumi oli kadonnut kaikkialta ja aurinko paistoi täydellä teholla. Laitoin lyhyet legginsit, kesähameen ja korkkarit jalkaan ja lähdin kaupunkiin Sannen, Julietten ja Mercedeksen kanssa katselemaan nähtävyyksiä. Oli ihanaa mennä lautalla Kadiköysta Eminonuun ja ihastella liplattavaa Bosporijokea ja kauniita maisemia. Lokkien väisteleminen sen sijaan ei ollut kovin mukavaa..mutta en onneksi saanut uusia väripilkkuja vaatteisiini tällä kertaa. :)
Käveltiin sillan toiselle puolelle veneiden luo, joissa valmistettiin kalasämpylöitä jotka ne sit ojensi sieltä veneestä rahastajalle ja siitä sit asiakkaille. Oli hyvää, vaikka vähän liikaa sipulia mun makuun. Seuraavaksi käveltiin New Mosquelle ja matkalla me törmättiin turkkilaisiin koulutyttöihin, joiden enkunläksynä oli puhua turisteille englanniks ja videoida se. Se oli tosi söpöä. <3 Ja vaikka niiden kysymykset oli kirjoitettuna valmiiksi, ne oli ihan täynnä kielioppivirheitä. Teki mieli antaa niille linkki "Anna teaches English"-sivustoon. :D
New Mosque nähtiin ja se oli todella upea. Kaikki pinnat sisällä oli päällystetty koukeroisilla ja kirjavilla laatoilla. Sieltä käveltiin Hagia Sofialle ja vihdoin kuuden viikon jälkeen mä pääsin sinne sisälle! :D Se oli huikea kokemus! Ihan uskomatonta, miten noin jättimäinen rakennus on voitu rakentaa ja miten se on säilyny yli 1500 vuotta pystyssä. Alakerta oli täynnä isoja "kynttelikköjä" ja niitä tuijotellessa tuli tunne kuin olisin ollu Harry Potterin great hallissa, sillä kyntteliköt näytti leijuvan ilmassa (ks. kuvat facebookissa...jahka lisään ne sinne).
Sofian jälkeen törmättiin Virpiin ja mentiin yhdessä sen kanssa Blue Mosqueen, jossa otin kasapäin noloja Puosu-kuvia, kunnes tajuttiin että se on ehkä aika epäkunnioittavaa ottaen huomioon sen, että Puosu on possu... o_O Puosu piiloon ja matka jatkukoon kohti satamaa. Matkalla ostettiin sahlepia ja käveltiin monien mattokauppojen ohi. Yhdessä kaupassa meidät kutsuttiin oikein sisään katsomaan miten vanha nainen valmisti melko pientä mattoa. Hän oli tehnyt sitä jo 12kk ja vielä oli 5kk jäljellä. Aika hidasta työtä, mutta tosi upeeta katsottavaa. Ja se matto oli todella kaunis kun ne värit oli vielä niin kirkkaat eikä yhtään haalenneet. Tuli mieleen, että taidettiin käydä äidin ja isän kanssa aikoinaan ihan mattotehtaassa turistiryhmän kanssa katsomassa samanmoista puuhaa.
Lauttamatka Kadiköyhin oli todella kaunis ja voisin kyllä viettää kokonaisia päiviä vaan kulkemalla lautalla tota väliä edestakaisin. Kadiköyssä mentiin baariin syömään ja katsomaan eilisillan kohokohtaa; Fenerbahce – Galatasaray -ottelua. Baarissa tietysti kannatettiin Fenerbahcea ja kyllä fanitus oli aika huikeaa! :D Mä ja Virpi väsyttiin kyllä aika nopeasti, joten otettiin 22.00 bussi takaisin kampukselle. Onneksi..sillä missattiin Galatasarayn tasoitusmaali (2-2), johon koko peli päättyi. Mulla oli punainen hame päällä (ja G:n värit on punainen ja keltainen), joten ihan hyvä, että oltiin turvallisesti bussissa kun F:n fanit purkautuivat baareista.
Muu porukka lähti Taksimiin bilettämään ja tuli takaisin ilmeisesti 1.00 ja 3.00 busseilla. Mä kipusin samantien sänkyyn kun pääsin dormeille. Mulla oli 10 min Mildred Pierceä katsottavana (luulin et ois ollu enemmän, joten pettymys oli suuri :P) ja neljä palaa baklavaa nautiskeltavana. :)Aloitin Honey 2:n katsomisen koneelta Mildredin jälkeen ja sammuin jossakin vaiheessa koneen ääreen...tuli ihan Suomiajat mieleen. :) Havahduin siihen kun Sneha tuli 1.45 takaisin ja vein koneen pois sängystä, sillä en todellakaan halunnut tiputtaa sitä vahingossa parin metrin korkeudelta keskellä yötä. Sitten takaisin pehkuihin, jossa nukuin kuin tukki aina 12.30 asti. Ja olisin voinut ihan hyvillä mielin vielä jatkaakin nukkumista, mutta pikavilkaisu facebookiin kertoi Julietten ja Sannen lounassuunnitelmista 13.00, joten se oli ihan hyvä tekosyy laittaa itsensä liikkeelle. :)
Tässä sitä sitten ollaan. Kirjastossa jo neljättä tuntia ja kaunis päivä kaikkoamassa sekunti sekunnilta. Aina kun käy välillä ulkona kävelemässä niin harmittaa hirveästi, että täytyy olla sisällä homehtumassa. Tuuli on vihdoinkin muuttunut kirpaisevasta lämpimäksi ja ensi viikolla mun on pakko ostaa kevyet kevätkengät, sillä lenkkarit on liian lämpimät.
Kulunut viikko on kyllä ollut aikamoista matkasuunnittelua.
Kevätlomalla ollaan menossa porukalla Antalyaan, jossa jätkät aikoo viettää 6 yötä, mutta me tytöt vaan 4. Me jatketaan matkaa sieltä Pamukkaleen, jossa ollaan 3 yötä ja sieltä tullaan sit yöbussilla takaisin Istanbuliin.
Sitten huhtikuun lopussa meen Wieniin Marian kanssa pidennetylle viikonlopulle 26. -30.4.
Näiden lisäksi mennään ainakin 20.4 alkavana viikonloppuna Izmiriin mahdollisesti road trip -meiningillä. :)
Pitää alkaa vähän suunnitella Wienin matkatavaroita, sillä meinaan postittaa sieltä kasan tavaraa Suomeen, sillä mulla alkaa kertyä kaikenlaista kamaa vähän liiaksi. Tuliaiset (omat ja muiden), talvivaatteet, kirjat ja ylimääräiset naishömppätavarat. Pitää vähän tutkia kuinka luotettava Turkin postisysteemi on ja kuinka paljon täältä maksais postitus verrattuna Itävaltaan...
Toissapäivänä satoi vielä lunta, mutta eilen aamulla lumi oli kadonnut kaikkialta ja aurinko paistoi täydellä teholla. Laitoin lyhyet legginsit, kesähameen ja korkkarit jalkaan ja lähdin kaupunkiin Sannen, Julietten ja Mercedeksen kanssa katselemaan nähtävyyksiä. Oli ihanaa mennä lautalla Kadiköysta Eminonuun ja ihastella liplattavaa Bosporijokea ja kauniita maisemia. Lokkien väisteleminen sen sijaan ei ollut kovin mukavaa..mutta en onneksi saanut uusia väripilkkuja vaatteisiini tällä kertaa. :)
Käveltiin sillan toiselle puolelle veneiden luo, joissa valmistettiin kalasämpylöitä jotka ne sit ojensi sieltä veneestä rahastajalle ja siitä sit asiakkaille. Oli hyvää, vaikka vähän liikaa sipulia mun makuun. Seuraavaksi käveltiin New Mosquelle ja matkalla me törmättiin turkkilaisiin koulutyttöihin, joiden enkunläksynä oli puhua turisteille englanniks ja videoida se. Se oli tosi söpöä. <3 Ja vaikka niiden kysymykset oli kirjoitettuna valmiiksi, ne oli ihan täynnä kielioppivirheitä. Teki mieli antaa niille linkki "Anna teaches English"-sivustoon. :D
New Mosque nähtiin ja se oli todella upea. Kaikki pinnat sisällä oli päällystetty koukeroisilla ja kirjavilla laatoilla. Sieltä käveltiin Hagia Sofialle ja vihdoin kuuden viikon jälkeen mä pääsin sinne sisälle! :D Se oli huikea kokemus! Ihan uskomatonta, miten noin jättimäinen rakennus on voitu rakentaa ja miten se on säilyny yli 1500 vuotta pystyssä. Alakerta oli täynnä isoja "kynttelikköjä" ja niitä tuijotellessa tuli tunne kuin olisin ollu Harry Potterin great hallissa, sillä kyntteliköt näytti leijuvan ilmassa (ks. kuvat facebookissa...jahka lisään ne sinne).
Sofian jälkeen törmättiin Virpiin ja mentiin yhdessä sen kanssa Blue Mosqueen, jossa otin kasapäin noloja Puosu-kuvia, kunnes tajuttiin että se on ehkä aika epäkunnioittavaa ottaen huomioon sen, että Puosu on possu... o_O Puosu piiloon ja matka jatkukoon kohti satamaa. Matkalla ostettiin sahlepia ja käveltiin monien mattokauppojen ohi. Yhdessä kaupassa meidät kutsuttiin oikein sisään katsomaan miten vanha nainen valmisti melko pientä mattoa. Hän oli tehnyt sitä jo 12kk ja vielä oli 5kk jäljellä. Aika hidasta työtä, mutta tosi upeeta katsottavaa. Ja se matto oli todella kaunis kun ne värit oli vielä niin kirkkaat eikä yhtään haalenneet. Tuli mieleen, että taidettiin käydä äidin ja isän kanssa aikoinaan ihan mattotehtaassa turistiryhmän kanssa katsomassa samanmoista puuhaa.
Lauttamatka Kadiköyhin oli todella kaunis ja voisin kyllä viettää kokonaisia päiviä vaan kulkemalla lautalla tota väliä edestakaisin. Kadiköyssä mentiin baariin syömään ja katsomaan eilisillan kohokohtaa; Fenerbahce – Galatasaray -ottelua. Baarissa tietysti kannatettiin Fenerbahcea ja kyllä fanitus oli aika huikeaa! :D Mä ja Virpi väsyttiin kyllä aika nopeasti, joten otettiin 22.00 bussi takaisin kampukselle. Onneksi..sillä missattiin Galatasarayn tasoitusmaali (2-2), johon koko peli päättyi. Mulla oli punainen hame päällä (ja G:n värit on punainen ja keltainen), joten ihan hyvä, että oltiin turvallisesti bussissa kun F:n fanit purkautuivat baareista.
Muu porukka lähti Taksimiin bilettämään ja tuli takaisin ilmeisesti 1.00 ja 3.00 busseilla. Mä kipusin samantien sänkyyn kun pääsin dormeille. Mulla oli 10 min Mildred Pierceä katsottavana (luulin et ois ollu enemmän, joten pettymys oli suuri :P) ja neljä palaa baklavaa nautiskeltavana. :)Aloitin Honey 2:n katsomisen koneelta Mildredin jälkeen ja sammuin jossakin vaiheessa koneen ääreen...tuli ihan Suomiajat mieleen. :) Havahduin siihen kun Sneha tuli 1.45 takaisin ja vein koneen pois sängystä, sillä en todellakaan halunnut tiputtaa sitä vahingossa parin metrin korkeudelta keskellä yötä. Sitten takaisin pehkuihin, jossa nukuin kuin tukki aina 12.30 asti. Ja olisin voinut ihan hyvillä mielin vielä jatkaakin nukkumista, mutta pikavilkaisu facebookiin kertoi Julietten ja Sannen lounassuunnitelmista 13.00, joten se oli ihan hyvä tekosyy laittaa itsensä liikkeelle. :)
Tässä sitä sitten ollaan. Kirjastossa jo neljättä tuntia ja kaunis päivä kaikkoamassa sekunti sekunnilta. Aina kun käy välillä ulkona kävelemässä niin harmittaa hirveästi, että täytyy olla sisällä homehtumassa. Tuuli on vihdoinkin muuttunut kirpaisevasta lämpimäksi ja ensi viikolla mun on pakko ostaa kevyet kevätkengät, sillä lenkkarit on liian lämpimät.
Kulunut viikko on kyllä ollut aikamoista matkasuunnittelua.
Kevätlomalla ollaan menossa porukalla Antalyaan, jossa jätkät aikoo viettää 6 yötä, mutta me tytöt vaan 4. Me jatketaan matkaa sieltä Pamukkaleen, jossa ollaan 3 yötä ja sieltä tullaan sit yöbussilla takaisin Istanbuliin.
Sitten huhtikuun lopussa meen Wieniin Marian kanssa pidennetylle viikonlopulle 26. -30.4.
Näiden lisäksi mennään ainakin 20.4 alkavana viikonloppuna Izmiriin mahdollisesti road trip -meiningillä. :)
Pitää alkaa vähän suunnitella Wienin matkatavaroita, sillä meinaan postittaa sieltä kasan tavaraa Suomeen, sillä mulla alkaa kertyä kaikenlaista kamaa vähän liiaksi. Tuliaiset (omat ja muiden), talvivaatteet, kirjat ja ylimääräiset naishömppätavarat. Pitää vähän tutkia kuinka luotettava Turkin postisysteemi on ja kuinka paljon täältä maksais postitus verrattuna Itävaltaan...
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Cappadocia
Ah, elämää!
Täytyy kyllä sanoa, että oon nähnyt nyt tarpeeksi kiviä ja soraa ainakin viideksi vuodeksi. :) Oltiin siis viikonloppuna Erasmus-retkellä Cappadociassa (http://en.wikipedia.org/wiki/Cappadocia). Me lähdettiin torstai-iltana, joten valitettavasti missasin mun hip hop -tunnin. :P Mut ei huolta, saatiin kyllä tanssia sydäntemme kylliksi viikonloppuna. Bussimatka kesti about 9,5 tuntia taukoineen ja mun unenlahjoilla olin ihan superpirteä kun saavuttiin määränpäähän. Kaikki ei olleet yhtä onnekkaita, mutta kyllä nekin sitten piristyi kun saatiin vähän aamupalaa meidän "hotellissa" Köfi Pension ...tjsp). Seuraavana oli luvassa huoneiden valinta. Koska dormipaikkoja ei ollut kaikille halukkaille, niin jotkut joutui maksamaan vähän ekstraa normihuoneesta (2-3 hlö huoneet). Totta puhuen olisi varmaan kannattanut valita tavallinen huone, sillä dormi oli ihan superjäätävä. Mä nukuin sukkahousut, säärystimet ja kahdet sukat yöppärin alla ja rintsikoiden pois ottaminen ei tullut kuuloonkaan. Jotkut taisi jopa nukkua takit päällä. o_O Mut ei huolta, nytpähän osataan arvostaa meidän kampuksen huoneita paremmin. :)
Perjantaina nähtiin paljon hienoja kivi- ja luolamuodostelmia ja käytiin ulkoilmamuseossa ihailemassa niitä vähän lähemmin. Tuolloin vielä kaikki kivet jaksoi innostaa ja oltiin ihan hämmästyneitä, miten tommosia on voinut edes syntyä. Mutta sunnuntaihin mennessä suurin osa porukasta oli jo kurkkuaan myöten täynnä kiviä ja oli jo aika kova ikävä takas kampukselle. :) Mun ikävään saattoi myös vaikuttaa se, ettei mun kamerassa ollut enää akkua, joten en voinut ottaa kuviakaan lauantai-illan jälkeen. :P
Perjantai-iltana me sitten mentiin viinitilalle maistelemaan viinejä ja sen jälkeen meillä oli supermaukas illallinen yhdessä ravintolassa. Bussimatka sinne oli vähän pelottava, sillä katuvaloja ei ollut missään ja me mentiin aika kiemuraisia teitä pitkin. Aina välillä sai nähdä kuinka bussin valokeilat osui tien penkkaan, joka teki 90 asteen kulman alaspäin. Siinä sitten mietittiin kuinkakohan korkealta me tiputtaisiin, jos epäonni olisi matkassa..no eipähän tarvinnut ottaa siitä selvää. :)
Lauantaina ne, jotka meni kuumailmapalloreissulle heräsi 5:15 ja muut jäi ihanasti lököilemään hotellille. Reissu oli aivan uskomaton! Meitä oli noin 25 tyyppiä meidän ilmapallon kyydissä ja mukana oli pari tyyppiä, jotka oli aikalailla kauhusta kankeina. Mun mielestä oli vaan hienoa olla niin korkeella. Etenkin kun mentiin niin korkealle, että meidän ympärillä oli pelkkää sumua eikä maatakaan näkynyt. Vähän ihmettelin siinä, et miten se "kuski" pystyi ohjaamaan sitä palloa, kun sillä ei ollu mitään mistä ottaa suuntaa näköpiirissä. Lento kesti noin tunnin ja kun tultiin takas maan kamaralle, meitä odotti shamppanjalasit ja lentotodistukset keskellä lumista peltoa. :)
Hotellilla osa meni saman tien nukkumaan, sillä meillä oli joku neljä tuntia aikaa ennen seuraavaa ohjelmanumeroa. Mua ei kauheasti hotsittanut jääkylmä makuuhuone, joten jäin alakertaan pelaamaan Monopoly Dealia (maailman paras peli!!) ja Backgammonia. Jotkut lähti sit jossain vaiheessa kävelylle ja jotkut sitten hevostalleille ratsastamaan, mutta kumpikaan ei oikeen kiinnostanut mua niin jäin hotellille chillaamaan...kunnes Ceylan sai idean et voitais lähteä ajelemaan skoottereilla. Me oltiin nähty edellisenä päivänä monia skootteri/mönkijävuokraamoita ja meidän matkanvetäjä Leyla soitti sinne ja kyseli hintoja sun muuta. Meitä sit lähti kymmenen tyyppiä ajelemaan mönkijöillä ja oli ihan supermahtavaa! :D Aluks oli vähän pelottavaa kun istuin Thompsonin takana ja aina kun tuli töyssy, niin siinä sit itekin pomppi aika ilkeesti semmosta metalliosaa vasten siinä mönkijässä (et nyt mul on hirvee mustelma toisessa kankussa :P). Mut sit kun sai itse olla ohjaamassa, niin kaikki pelot kaikkos sen sileän tien. Kontrollissa on hyvä olla. :D Takit, housut ja kengät tosin kärsi tolla reissulla aika paljon. Sain ne kunnolla putsattua vasta maanantaina kun sain kunnon välineet käsiini.
Hotellilta lähdettiin bussilla kiertelemään taas hienoille kalliokukkuloille.. Oli tosi upeeta edelleen, mutta vähän alkoi jo tulla kivet korvistakin ulos. :P Sieltä sit mentiin savipajalle katsomaan miten ruukut/kannut/lautaset syntyy from scratch. Illalla oli taas luvassa turkkilaista ruokaa ja hienoja tanssiesityksiä. :) Bileet jatkuivat puolilleöin, kunnes lähdettiin takaisin hotellille ja pidettiin omat jatkot hotellin aulassa. :D Seuraavana aamuna lähdettiin aamulla bussilla erinäisille näköalapaikoille (huoh) ja sieltä sit bussimatka jatkui Istanbuliin ja oltiin perillä 1.00 yöllä. Aamulla sit virkeinä luennoille... o_O Onneks mun luento oli vasta 10.40. :)
Täytyy kyllä sanoa, että oon nähnyt nyt tarpeeksi kiviä ja soraa ainakin viideksi vuodeksi. :) Oltiin siis viikonloppuna Erasmus-retkellä Cappadociassa (http://en.wikipedia.org/wiki/Cappadocia). Me lähdettiin torstai-iltana, joten valitettavasti missasin mun hip hop -tunnin. :P Mut ei huolta, saatiin kyllä tanssia sydäntemme kylliksi viikonloppuna. Bussimatka kesti about 9,5 tuntia taukoineen ja mun unenlahjoilla olin ihan superpirteä kun saavuttiin määränpäähän. Kaikki ei olleet yhtä onnekkaita, mutta kyllä nekin sitten piristyi kun saatiin vähän aamupalaa meidän "hotellissa" Köfi Pension ...tjsp). Seuraavana oli luvassa huoneiden valinta. Koska dormipaikkoja ei ollut kaikille halukkaille, niin jotkut joutui maksamaan vähän ekstraa normihuoneesta (2-3 hlö huoneet). Totta puhuen olisi varmaan kannattanut valita tavallinen huone, sillä dormi oli ihan superjäätävä. Mä nukuin sukkahousut, säärystimet ja kahdet sukat yöppärin alla ja rintsikoiden pois ottaminen ei tullut kuuloonkaan. Jotkut taisi jopa nukkua takit päällä. o_O Mut ei huolta, nytpähän osataan arvostaa meidän kampuksen huoneita paremmin. :)
Perjantaina nähtiin paljon hienoja kivi- ja luolamuodostelmia ja käytiin ulkoilmamuseossa ihailemassa niitä vähän lähemmin. Tuolloin vielä kaikki kivet jaksoi innostaa ja oltiin ihan hämmästyneitä, miten tommosia on voinut edes syntyä. Mutta sunnuntaihin mennessä suurin osa porukasta oli jo kurkkuaan myöten täynnä kiviä ja oli jo aika kova ikävä takas kampukselle. :) Mun ikävään saattoi myös vaikuttaa se, ettei mun kamerassa ollut enää akkua, joten en voinut ottaa kuviakaan lauantai-illan jälkeen. :P
Perjantai-iltana me sitten mentiin viinitilalle maistelemaan viinejä ja sen jälkeen meillä oli supermaukas illallinen yhdessä ravintolassa. Bussimatka sinne oli vähän pelottava, sillä katuvaloja ei ollut missään ja me mentiin aika kiemuraisia teitä pitkin. Aina välillä sai nähdä kuinka bussin valokeilat osui tien penkkaan, joka teki 90 asteen kulman alaspäin. Siinä sitten mietittiin kuinkakohan korkealta me tiputtaisiin, jos epäonni olisi matkassa..no eipähän tarvinnut ottaa siitä selvää. :)
Lauantaina ne, jotka meni kuumailmapalloreissulle heräsi 5:15 ja muut jäi ihanasti lököilemään hotellille. Reissu oli aivan uskomaton! Meitä oli noin 25 tyyppiä meidän ilmapallon kyydissä ja mukana oli pari tyyppiä, jotka oli aikalailla kauhusta kankeina. Mun mielestä oli vaan hienoa olla niin korkeella. Etenkin kun mentiin niin korkealle, että meidän ympärillä oli pelkkää sumua eikä maatakaan näkynyt. Vähän ihmettelin siinä, et miten se "kuski" pystyi ohjaamaan sitä palloa, kun sillä ei ollu mitään mistä ottaa suuntaa näköpiirissä. Lento kesti noin tunnin ja kun tultiin takas maan kamaralle, meitä odotti shamppanjalasit ja lentotodistukset keskellä lumista peltoa. :)
Hotellilla osa meni saman tien nukkumaan, sillä meillä oli joku neljä tuntia aikaa ennen seuraavaa ohjelmanumeroa. Mua ei kauheasti hotsittanut jääkylmä makuuhuone, joten jäin alakertaan pelaamaan Monopoly Dealia (maailman paras peli!!) ja Backgammonia. Jotkut lähti sit jossain vaiheessa kävelylle ja jotkut sitten hevostalleille ratsastamaan, mutta kumpikaan ei oikeen kiinnostanut mua niin jäin hotellille chillaamaan...kunnes Ceylan sai idean et voitais lähteä ajelemaan skoottereilla. Me oltiin nähty edellisenä päivänä monia skootteri/mönkijävuokraamoita ja meidän matkanvetäjä Leyla soitti sinne ja kyseli hintoja sun muuta. Meitä sit lähti kymmenen tyyppiä ajelemaan mönkijöillä ja oli ihan supermahtavaa! :D Aluks oli vähän pelottavaa kun istuin Thompsonin takana ja aina kun tuli töyssy, niin siinä sit itekin pomppi aika ilkeesti semmosta metalliosaa vasten siinä mönkijässä (et nyt mul on hirvee mustelma toisessa kankussa :P). Mut sit kun sai itse olla ohjaamassa, niin kaikki pelot kaikkos sen sileän tien. Kontrollissa on hyvä olla. :D Takit, housut ja kengät tosin kärsi tolla reissulla aika paljon. Sain ne kunnolla putsattua vasta maanantaina kun sain kunnon välineet käsiini.
Hotellilta lähdettiin bussilla kiertelemään taas hienoille kalliokukkuloille.. Oli tosi upeeta edelleen, mutta vähän alkoi jo tulla kivet korvistakin ulos. :P Sieltä sit mentiin savipajalle katsomaan miten ruukut/kannut/lautaset syntyy from scratch. Illalla oli taas luvassa turkkilaista ruokaa ja hienoja tanssiesityksiä. :) Bileet jatkuivat puolilleöin, kunnes lähdettiin takaisin hotellille ja pidettiin omat jatkot hotellin aulassa. :D Seuraavana aamuna lähdettiin aamulla bussilla erinäisille näköalapaikoille (huoh) ja sieltä sit bussimatka jatkui Istanbuliin ja oltiin perillä 1.00 yöllä. Aamulla sit virkeinä luennoille... o_O Onneks mun luento oli vasta 10.40. :)
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Elokuvaelämää
Voih, söin juuri lounaalla jotain hernekeiton tapaista ja tuli ekaa kertaa kunnolla ikävä kotipöperöitä. :) Vaikka täytyy kai myöntää, että mun kotipöperöhernari on kyllä ihan sitä purkista tulevaa sorttia. ;)
Koti (tai ennemminkin se kakkoskoti eli Maxim) tuli mieleen tällä viikolla ainakin kolme kertaa, kun kävin elokuvissa kolmesti. Ai että, en kyllä montaa parempaa ajanviettotapaa tiedä kuin leffateatterin pehmeään penkkiin pujahtaminen ja siinä laiskasti löhöäminen. :)
Maanantaina oli luvassa Hugo 3D ja rakastuin ihan totaalisesti siihen. Normaalisti mä inhoan 3D-leffoja, mutta tässä elokuvassa se ei häirinnyt mua juuri ollenkaan. Värit, musiikki, näyttelijät, efektit... Ah. Se oli kaunis elokuva, jonka voisin ihan vaan visuaalisuutensa puolesta katsoa uudestaan. Oli myös tosi kiinnostavaa nähdä pätkiä Georges Mélièsin vanhoista elokuvista ja muutenkin nähdä millaista elokuvien tekeminen on ollut aikoinaan.
Tiistaina sitten katsottiin kampuksella The Artist, jonka Dil oli ladannut meille. Täällä koulussa on yks cinema hall, jonka voi varata omaan käyttöönsä, ja siellä me sitten katsottiin screeniltä se isohkolla porukalla. Ajattelin aluks, että tapahtuma epäonnistuu, sillä mykkäelokuvan katsominen isolla joukolla ei välttämättä oo mikään maailman paras idea, mutta olin kyllä niin väärässä kuin olla ja voi. Okei, pari tyyppiä nukahti, mutta muuten kaikki oli tosi messissä siinä, eikä mikään ihmekään. Se oli ehdottomasti paras elokuva vähään aikaan, jonka oon nähnyt. Ehkä osa tästä innostuksesta tulee vaan siitä, että se on niin erilainen kuin muut muut elokuvat, joita oon katsonut (oon nähnyt vaan yhden mykkäelokuvan elämäni aikana). Olin ihan hämmästynyt siitä miten pystyy sanomaan niin paljon sanomatta mitään. Rakastuin totaalisesti (enemmän kuin Hugoon)! Musiikki oli jotain sanoinkuvaamattoman täydellistä! Ja se elokuva käsitti ihan hirveän laajan tunneskaalan, johon katsojan oli todella helppoa päästä sisään. Ja se koira!! <3 Ei ihme, että se kääri niin monta pystiä kotiin oscareista (elokuva, ei koira). :) (ja tietysti elokuvamaailmaan sijoittuva elokuva saa multa bonuspisteitä joka tapauksessa)
Eilen puolestaan olin poliisilaitoksella hakemassa oleskelulupaa ja 4h odottelun jälkeen olin niin väsynyt, että hyvä kun jaksoin edes leffateatteriin raahautua. Kävin katsomassa The Descendantsin ja se oli ihan okei. Ei mistään parhaimmasta päästä, mutta George Clooney oli kyllä ihana charmikas itsensä. Leffassa oli paljon hauskoja asioita, mutta jotkut tuntui olevan vähän turhan paljon "crowd pleaser" -meiningillä tehtyjä. Mutta aika hyvin siinä tasapainoiltiin vakavien ja kevyempien asioiden kanssa.
Seuraavaksi luvassa J. Edgar, This Means War, Contraband ja The Grey jahka kerkiän leffateatteriin. Ja btw, miks tulee uus Jason Bourne -leffa ilman Matt Damonia? Älytöntä sanon minä! En varmaan mee kattoon. :P
Koti (tai ennemminkin se kakkoskoti eli Maxim) tuli mieleen tällä viikolla ainakin kolme kertaa, kun kävin elokuvissa kolmesti. Ai että, en kyllä montaa parempaa ajanviettotapaa tiedä kuin leffateatterin pehmeään penkkiin pujahtaminen ja siinä laiskasti löhöäminen. :)
Maanantaina oli luvassa Hugo 3D ja rakastuin ihan totaalisesti siihen. Normaalisti mä inhoan 3D-leffoja, mutta tässä elokuvassa se ei häirinnyt mua juuri ollenkaan. Värit, musiikki, näyttelijät, efektit... Ah. Se oli kaunis elokuva, jonka voisin ihan vaan visuaalisuutensa puolesta katsoa uudestaan. Oli myös tosi kiinnostavaa nähdä pätkiä Georges Mélièsin vanhoista elokuvista ja muutenkin nähdä millaista elokuvien tekeminen on ollut aikoinaan.
Tiistaina sitten katsottiin kampuksella The Artist, jonka Dil oli ladannut meille. Täällä koulussa on yks cinema hall, jonka voi varata omaan käyttöönsä, ja siellä me sitten katsottiin screeniltä se isohkolla porukalla. Ajattelin aluks, että tapahtuma epäonnistuu, sillä mykkäelokuvan katsominen isolla joukolla ei välttämättä oo mikään maailman paras idea, mutta olin kyllä niin väärässä kuin olla ja voi. Okei, pari tyyppiä nukahti, mutta muuten kaikki oli tosi messissä siinä, eikä mikään ihmekään. Se oli ehdottomasti paras elokuva vähään aikaan, jonka oon nähnyt. Ehkä osa tästä innostuksesta tulee vaan siitä, että se on niin erilainen kuin muut muut elokuvat, joita oon katsonut (oon nähnyt vaan yhden mykkäelokuvan elämäni aikana). Olin ihan hämmästynyt siitä miten pystyy sanomaan niin paljon sanomatta mitään. Rakastuin totaalisesti (enemmän kuin Hugoon)! Musiikki oli jotain sanoinkuvaamattoman täydellistä! Ja se elokuva käsitti ihan hirveän laajan tunneskaalan, johon katsojan oli todella helppoa päästä sisään. Ja se koira!! <3 Ei ihme, että se kääri niin monta pystiä kotiin oscareista (elokuva, ei koira). :) (ja tietysti elokuvamaailmaan sijoittuva elokuva saa multa bonuspisteitä joka tapauksessa)
Eilen puolestaan olin poliisilaitoksella hakemassa oleskelulupaa ja 4h odottelun jälkeen olin niin väsynyt, että hyvä kun jaksoin edes leffateatteriin raahautua. Kävin katsomassa The Descendantsin ja se oli ihan okei. Ei mistään parhaimmasta päästä, mutta George Clooney oli kyllä ihana charmikas itsensä. Leffassa oli paljon hauskoja asioita, mutta jotkut tuntui olevan vähän turhan paljon "crowd pleaser" -meiningillä tehtyjä. Mutta aika hyvin siinä tasapainoiltiin vakavien ja kevyempien asioiden kanssa.
Seuraavaksi luvassa J. Edgar, This Means War, Contraband ja The Grey jahka kerkiän leffateatteriin. Ja btw, miks tulee uus Jason Bourne -leffa ilman Matt Damonia? Älytöntä sanon minä! En varmaan mee kattoon. :P
torstai 1. maaliskuuta 2012
Olen ulkomailla
Muistelen aikoja kun Jennie matkusteli (ja matkustelee edelleen) ihan älyttömästi ja aina ihmettelin mikä siellä ulkomailla niin vetää puoleensa. Eipä matkustelu tosin itsellekään ole ollut mitenkään vieras konsepti, mutta se jäi aina jokseenkin yhteen tai max kahteen matkaan vuodessa. Sit kun Jennie lähti Ausseihin vuodeks olin ihan et häh, miten joku voi lähteä vuodeks pois kotoa? Ja jäädä vielä toiseksi vuodeksi sinne?
Nyt kyllä ymmärrän miten. On jotenkin todella vapauttavaa ja exhilarating olla ulkomailla pidemmän aikaa. Normaalisti kun matkustaa, se on aina viikon tai pari, mutta paluu häämöttää aina ihan siinä lähellä. Kaikki pitää kokea tosi nopeasti ja jos ei oo koko ajan menossa ja tekemässä, niin alkaa potea huonoa omatuntoa siitä, ettei käytä kaikkea aikaa maksimaalisesti hyväksi. Sen sijaan kun asettuu pidemmäksi aikaa aloilleen jonnekin, niin saa kokea uuden paikan ihanan rentouttavalla tavalla. Melkein neljä viikkoa on mennyt enkä oo vieläkään käynyt perusnähtävyyksissä, mutta huono omatunto ei vaivaa, sillä tiedän et mulla on vielä aikaa käydä niissä (mahdollisesti kun sääkin on parempi).
On ollut aikaa tutustua uusiin ihmisiin ja vähän kelailla miten itse pärjäisi jos päättäisi joskus tulevaisuudessa mennä ulkomaille töihin täysin vieraaseen paikkaan. Kuinka helppoa on totutella vieraaseen kulttuuriin kun tietää viettävänsä siellä seuraavat kuukaudet? Kuinka hyvin selviytyy byrokratian kynsistä kun on miljoona asiaa hoidettavana? Mistä löytää uusia tuttavuuksia ja miten säilyttää ne? Miten pitää kontaktit kotiin kunnossa?
Näihin kysymyksiin on jo osittain tullut vastauksia ja aika hyvältä näyttää. Paluu kotiin häämöttää kaukaisuudessa, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä kuin se häämöttäisi vähän liiankin lähellä. Kauhea himo matkustaa ympäri Eurooppaa hallitsee tällä hetkellä aika monia keskusteluja meidän vaihtareiden kesken ja luulen, että 10.6. lähtevässä lentokoneessa on yksi paikka enemmän tilaa kun jätän lentolippuni kayttämättä. Kun nyt saisin koulut käytyä Suomessa, niin voisin hakea harjoittelupaikkoja ulkomailta ja mahdollisesti törmätä täältä saatuihin ystäviin vielä tulevaisuudessakin. Eikä se työpaikka ulkomailla kuulosta enää yhtään niin utopistisen kaukaiselta kuin vielä vuosi sitten.
Mutta ennen sitä...koulu. Jonka pariin taidankin tästä lähteä.
P.S. Jos ei vielä käynyt selväksi, niin suosittelen vaihto-opiskelua ihan kaikille!
Nyt kyllä ymmärrän miten. On jotenkin todella vapauttavaa ja exhilarating olla ulkomailla pidemmän aikaa. Normaalisti kun matkustaa, se on aina viikon tai pari, mutta paluu häämöttää aina ihan siinä lähellä. Kaikki pitää kokea tosi nopeasti ja jos ei oo koko ajan menossa ja tekemässä, niin alkaa potea huonoa omatuntoa siitä, ettei käytä kaikkea aikaa maksimaalisesti hyväksi. Sen sijaan kun asettuu pidemmäksi aikaa aloilleen jonnekin, niin saa kokea uuden paikan ihanan rentouttavalla tavalla. Melkein neljä viikkoa on mennyt enkä oo vieläkään käynyt perusnähtävyyksissä, mutta huono omatunto ei vaivaa, sillä tiedän et mulla on vielä aikaa käydä niissä (mahdollisesti kun sääkin on parempi).
On ollut aikaa tutustua uusiin ihmisiin ja vähän kelailla miten itse pärjäisi jos päättäisi joskus tulevaisuudessa mennä ulkomaille töihin täysin vieraaseen paikkaan. Kuinka helppoa on totutella vieraaseen kulttuuriin kun tietää viettävänsä siellä seuraavat kuukaudet? Kuinka hyvin selviytyy byrokratian kynsistä kun on miljoona asiaa hoidettavana? Mistä löytää uusia tuttavuuksia ja miten säilyttää ne? Miten pitää kontaktit kotiin kunnossa?
Näihin kysymyksiin on jo osittain tullut vastauksia ja aika hyvältä näyttää. Paluu kotiin häämöttää kaukaisuudessa, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä kuin se häämöttäisi vähän liiankin lähellä. Kauhea himo matkustaa ympäri Eurooppaa hallitsee tällä hetkellä aika monia keskusteluja meidän vaihtareiden kesken ja luulen, että 10.6. lähtevässä lentokoneessa on yksi paikka enemmän tilaa kun jätän lentolippuni kayttämättä. Kun nyt saisin koulut käytyä Suomessa, niin voisin hakea harjoittelupaikkoja ulkomailta ja mahdollisesti törmätä täältä saatuihin ystäviin vielä tulevaisuudessakin. Eikä se työpaikka ulkomailla kuulosta enää yhtään niin utopistisen kaukaiselta kuin vielä vuosi sitten.
Mutta ennen sitä...koulu. Jonka pariin taidankin tästä lähteä.
P.S. Jos ei vielä käynyt selväksi, niin suosittelen vaihto-opiskelua ihan kaikille!
Tilaa:
Kommentit (Atom)