Muistelen aikoja kun Jennie matkusteli (ja matkustelee edelleen) ihan älyttömästi ja aina ihmettelin mikä siellä ulkomailla niin vetää puoleensa. Eipä matkustelu tosin itsellekään ole ollut mitenkään vieras konsepti, mutta se jäi aina jokseenkin yhteen tai max kahteen matkaan vuodessa. Sit kun Jennie lähti Ausseihin vuodeks olin ihan et häh, miten joku voi lähteä vuodeks pois kotoa? Ja jäädä vielä toiseksi vuodeksi sinne?
Nyt kyllä ymmärrän miten. On jotenkin todella vapauttavaa ja exhilarating olla ulkomailla pidemmän aikaa. Normaalisti kun matkustaa, se on aina viikon tai pari, mutta paluu häämöttää aina ihan siinä lähellä. Kaikki pitää kokea tosi nopeasti ja jos ei oo koko ajan menossa ja tekemässä, niin alkaa potea huonoa omatuntoa siitä, ettei käytä kaikkea aikaa maksimaalisesti hyväksi. Sen sijaan kun asettuu pidemmäksi aikaa aloilleen jonnekin, niin saa kokea uuden paikan ihanan rentouttavalla tavalla. Melkein neljä viikkoa on mennyt enkä oo vieläkään käynyt perusnähtävyyksissä, mutta huono omatunto ei vaivaa, sillä tiedän et mulla on vielä aikaa käydä niissä (mahdollisesti kun sääkin on parempi).
On ollut aikaa tutustua uusiin ihmisiin ja vähän kelailla miten itse pärjäisi jos päättäisi joskus tulevaisuudessa mennä ulkomaille töihin täysin vieraaseen paikkaan. Kuinka helppoa on totutella vieraaseen kulttuuriin kun tietää viettävänsä siellä seuraavat kuukaudet? Kuinka hyvin selviytyy byrokratian kynsistä kun on miljoona asiaa hoidettavana? Mistä löytää uusia tuttavuuksia ja miten säilyttää ne? Miten pitää kontaktit kotiin kunnossa?
Näihin kysymyksiin on jo osittain tullut vastauksia ja aika hyvältä näyttää. Paluu kotiin häämöttää kaukaisuudessa, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä kuin se häämöttäisi vähän liiankin lähellä. Kauhea himo matkustaa ympäri Eurooppaa hallitsee tällä hetkellä aika monia keskusteluja meidän vaihtareiden kesken ja luulen, että 10.6. lähtevässä lentokoneessa on yksi paikka enemmän tilaa kun jätän lentolippuni kayttämättä. Kun nyt saisin koulut käytyä Suomessa, niin voisin hakea harjoittelupaikkoja ulkomailta ja mahdollisesti törmätä täältä saatuihin ystäviin vielä tulevaisuudessakin. Eikä se työpaikka ulkomailla kuulosta enää yhtään niin utopistisen kaukaiselta kuin vielä vuosi sitten.
Mutta ennen sitä...koulu. Jonka pariin taidankin tästä lähteä.
P.S. Jos ei vielä käynyt selväksi, niin suosittelen vaihto-opiskelua ihan kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti