Voih, söin juuri lounaalla jotain hernekeiton tapaista ja tuli ekaa kertaa kunnolla ikävä kotipöperöitä. :) Vaikka täytyy kai myöntää, että mun kotipöperöhernari on kyllä ihan sitä purkista tulevaa sorttia. ;)
Koti (tai ennemminkin se kakkoskoti eli Maxim) tuli mieleen tällä viikolla ainakin kolme kertaa, kun kävin elokuvissa kolmesti. Ai että, en kyllä montaa parempaa ajanviettotapaa tiedä kuin leffateatterin pehmeään penkkiin pujahtaminen ja siinä laiskasti löhöäminen. :)
Maanantaina oli luvassa Hugo 3D ja rakastuin ihan totaalisesti siihen. Normaalisti mä inhoan 3D-leffoja, mutta tässä elokuvassa se ei häirinnyt mua juuri ollenkaan. Värit, musiikki, näyttelijät, efektit... Ah. Se oli kaunis elokuva, jonka voisin ihan vaan visuaalisuutensa puolesta katsoa uudestaan. Oli myös tosi kiinnostavaa nähdä pätkiä Georges Mélièsin vanhoista elokuvista ja muutenkin nähdä millaista elokuvien tekeminen on ollut aikoinaan.
Tiistaina sitten katsottiin kampuksella The Artist, jonka Dil oli ladannut meille. Täällä koulussa on yks cinema hall, jonka voi varata omaan käyttöönsä, ja siellä me sitten katsottiin screeniltä se isohkolla porukalla. Ajattelin aluks, että tapahtuma epäonnistuu, sillä mykkäelokuvan katsominen isolla joukolla ei välttämättä oo mikään maailman paras idea, mutta olin kyllä niin väärässä kuin olla ja voi. Okei, pari tyyppiä nukahti, mutta muuten kaikki oli tosi messissä siinä, eikä mikään ihmekään. Se oli ehdottomasti paras elokuva vähään aikaan, jonka oon nähnyt. Ehkä osa tästä innostuksesta tulee vaan siitä, että se on niin erilainen kuin muut muut elokuvat, joita oon katsonut (oon nähnyt vaan yhden mykkäelokuvan elämäni aikana). Olin ihan hämmästynyt siitä miten pystyy sanomaan niin paljon sanomatta mitään. Rakastuin totaalisesti (enemmän kuin Hugoon)! Musiikki oli jotain sanoinkuvaamattoman täydellistä! Ja se elokuva käsitti ihan hirveän laajan tunneskaalan, johon katsojan oli todella helppoa päästä sisään. Ja se koira!! <3 Ei ihme, että se kääri niin monta pystiä kotiin oscareista (elokuva, ei koira). :) (ja tietysti elokuvamaailmaan sijoittuva elokuva saa multa bonuspisteitä joka tapauksessa)
Eilen puolestaan olin poliisilaitoksella hakemassa oleskelulupaa ja 4h odottelun jälkeen olin niin väsynyt, että hyvä kun jaksoin edes leffateatteriin raahautua. Kävin katsomassa The Descendantsin ja se oli ihan okei. Ei mistään parhaimmasta päästä, mutta George Clooney oli kyllä ihana charmikas itsensä. Leffassa oli paljon hauskoja asioita, mutta jotkut tuntui olevan vähän turhan paljon "crowd pleaser" -meiningillä tehtyjä. Mutta aika hyvin siinä tasapainoiltiin vakavien ja kevyempien asioiden kanssa.
Seuraavaksi luvassa J. Edgar, This Means War, Contraband ja The Grey jahka kerkiän leffateatteriin. Ja btw, miks tulee uus Jason Bourne -leffa ilman Matt Damonia? Älytöntä sanon minä! En varmaan mee kattoon. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti