Voi härreguud. Enää tämä viikko luentoja ja sen jälkeen kaksi viikkoa tenttikautta jäljellä. Miten se kevät yhtäkkiä hurahtikin näin nopeasti? Kotimatka häämöttää ihan kulman takana ja nyt me yritetään porukalla tehdä täällä mahdollisimman paljon asioita yhdessä vielä kun on mahdollista. Toukokuu on ollut täynnä kaikenlaisia festivaaleja, kokkausiltoja, kavereiden konsertteja, biitsihengailuja ja kaupunkiretkiä. Ja seuraavat kolme viikkoa jatkaa samalla uralla. On vaikea uskoa, että täällä saadut kaverit on pakko jättää taakseen ihan pian. Ja vaan tosi harvoja tulee varmasti näkemään tulevaisuudessa. Muutamia näkee ehkä silloin tällöin, mutta tällä isolla porukkalla tuskin tullaan koskaan olemaan yhdessä. Täytyy siis ottaa kaikki ilo irti näistä kolmesta viikosta.
Tosiasiassa hypin varmaan ilosta kun pääsen lentokoneeseen, joka vie mut pois Turkista.
Wienin reissun jälkeen mulla on alkanut olla aika kova ikävä kotia, ystäviä, perhettä ja Suomea ylipäänsä. Jännä miten monet pienet asiat, jotka on aina ottanut itsestäänselvyyksinä, on nyt muovautuneet mun mielessä oman kodin symboleiksi.
- herkullinen vesi, jota voi juoda suoraan hanasta
- puhdas ilma, jota hengittäessä tekee ihan mieli viettää koko päivä ulkona
- hintalaput, joissa oleva luku on se, mitä pitää maksaa
- tyhjät kadut keskellä päivää
- kirjakaupat, joista löytyy kaikki, mitä tarvitsee
- yhteinen kieli (!!!!!!!)
- vapaus liikkua kodin ja kaupungin välillä just silloin kun haluaa
Listaa vois jatkaa loputtomiin. Oon täysin vakuuttunut siitä, että Suomi (ja mahdollisesti Wien) on paras paikka asua. Kaipaan merta ja metsiä. Ja Esplanadilla makoilua siiderin ja kavereiden kanssa.
Ja vaikka lätkä ei sujunutkaan Suomelta tänä vuonna toivotun lailla, niin onneksi ollaan (ainakin mun sydämessäni) ykkösiä asioissa, jotka oikeasti on tärkeitä. <3 Suomi <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti