Pariisi

Kylläpä aika Pariisissa meni nopsaa. Neljä yötä siellä oltiin ja tuntuu kuin oltais eilen vasta saavuttu. Lauantai-iltana saavuttiin Gare de Lyonille ja siellä oli Brenda ja Aysu odottamassa meitä. Vähän eksyttiin matkalla hotellille, vaikka matkaa oli vaan noin 200 metriä. o_O Hups. Mutta pikaisen vaatteidenvaihtosession jälkeen päästiin lähtemään kohti Seinen rantaa. Siinä käveltiin lähes Notre Damelle asti ja käytiin ihanassa ravintolassa syömässä illallista. Spaghetti Carbonara Chardonnayn kera. Slurps. Oli ihan kuin oltais taas oltu Erasmuksessa kun meitä oli taas vähän isompi porukka kasassa.

Palatessamme hotellille me saatiin kokea meidän ihanan (not) hotellin ensimmäiset yllätykset. Suihkuja ja vessoja oli joka kerroksessa yhdet kappaleet ja joka kerroksessa oli seitsemän huonetta, joissa kaikissa ainakin kolme henkeä, jotka kaikki jakoi nää privaattitilat. No, meidän kerroksen vessa oli tukossa, joten piti käyttää muiden kerrosten vessoja, jotka ei aina olleet yhtään sen paremmassa kunnossa. Suihku toimi painamalla nappulaa. Ongelma oli, että nappulaa piti painaa noin viiden sekunnin välein sillä veden tulo loppui aina aika nopsaa. Myöskään lämpimän veden tulo ei ollut koskaan taattua. :P Eipä ollut aamiaisessakaan paljoa kehumista. Se loppui ysiltä ja koostui kolmesta respasta saadusta kolikosta joita sai käyttää kahvi- ja croissantautomaattiin just niin kuin halusi. Ekan aamun jälkeen nukuin suosiolla aamiaisajan yli ja kävin jossain kahvilassa syömässä jotain vähän laadukkaampaa. Ai niin joo..ei ilmaista nettiä koko hotellissa. Vain maksullinen netti oli tarjolla aulan neljällä pöytäkoneella. Ja sit huoneissa on vaan yks pistorasia ja ilmeisesti sen käytössä on joku limitti, sillä tosi monta kertaa se ei toiminut ollenkaan. o_O

Sunnuntaina meidän oli tarkoitus nähdä Brenda ja Aysu Montmartrella 10.30, mutta meidän metrosekoilut vei vähän enemmän aikaa kuin kuviteltiin, joten oltiin noin puol tuntia myöhässä. Lopulta päästiin kuitenkin perille ja tavattiin tytöt ja Aysun Melbournelainen kaveri, joka oli asunu Ranskassa viimeset pari kuukautta. Se näytti meille vähän paikkoja tossa naapurustossa ja täytyy sanoa, että tykkäsin kyllä. Tosi turistimaisia liikkeitä, mutta välillä löytyi tosi söpöjä pikkuputiikkeja ja samoin yhdellä aukiolla oli tosi paljon taiteilijoita myymässä maalauksiaan ja yksi jos toinenkin miellytti tosi paljon silmää.

Seuraavana oli luvassa Versaillen palatsi ja meidän oli tarkoitus nähdä Will siellä fountainin luona. No saavuttiin sinne 15.15 eikä todella jaksettu jonottaa pääsyä sisään palatsiin vaan mentiin suoraan puistoon. No sinnekin olisi maksanut sisään, mutta bongattiin Will just kun se oli menossa sinne ja se sanoi että ilmeisesti puisto on maksullinen vaan silloin kun siellä on vesishow käynnissä ja et sen pitäis loppua noin puolen tunnin kuluttua. No jäätiin sitten venaamaan puiston ulkopuolelle, istuttiin ällöpölyssä ja pelattiin korteilla kunnes puolen tunnin kuluttua Will tuli takas ja sanoikin, että se onkin aina maksullinen. Ostettiin liput ja painuttiin sisään ja wow. Se oli kyllä aikamoinen. Tykkäsin siitä jopa enemmän kuin Schönbrunnin puistosta Wienissä. Ja se on jo paljon se. :)

Oli kyllä aika onni, että nähtiin Will sisäänpääsyn kohdalla, sillä puisto oli ihan jättimäinen ja täynnä suihkulähteitä. Plus Willin turkkipuhelin ei toiminu Euroopassa, joten me ei oltais ees saatu mitään yhteyttä siihen. :P Käveltiin puistossa aika pitkään kunnes päädyttiin makoilemaan about tunniksi veden ääreen. Tavattiin kans Willin vanhemmat ja mentiin niiden kanssa sitten samaa matkaa takaisin kaupunkiin (eikä maksettu oikeaa junalippua kun mentiin turistikasassa avonaisesta portista junalaiturille). Willin vanhemmat lähti Willin veljen kanssa lepäämään hetkeks hotellille ja me muut mentiin IRKKUBAARIIN katsomaan Hollanti-Portugal-ottelua. Baari oli täynnä Hollannin joukkueen faneja ja menuun oltiin lisätty pari hollantilaista herkkua. Maistoin jotain bitterballseja ranskisten kera ja kyllä ne alas meni, vaikka vähän erikoisia olikin. Toisaalta siiderin kanssa olisi varmasti maistunut vaikka lehmän kieli. :P

Eikä kauheasti haitannut vaikka Hollanti hävisikin matsin. Pelaajat oli söpöjä ja Linda ja Sanne oli tyytyväisiä saatuaan maistella kotimaansa herkkuja. Aysulle sanottiin hyvästit, sillä sen lento Muncheniin lähti seuraavana aamuna. Brenda me nähtiin vielä maanantaiaamuna, joten ei kyynelehditty sen takia. Will saattoi meidät Moulin Rougen kautta metrolle ja sovittiin tapaavamme seuraavana iltana Eiffelin tornin luona. Olisi ehkä pitänyt sopia vähän tarkempi tapaamispaikka, sillä lopulta ei sit löydetty sitä ja hyvästien jättö jäi tekemättä.

Maanantaina nähtiin Brenda Longchampin liikkeessä ja se kauppa oli täynnä aasialaisia asiakkaita. Brenda sanoi, että se on täysin normaalia, sillä ne laukut on Aasiassa ainakin tuplasti kalliimpia. En kyllä tajua miksi kukaan edes haluaisi niitä normaaleja laukkuja, jotka näyttää ihan mummojen ostoskasseilta. Plää. Ja Brenda osti kolme itselleen… Syötiin aamiainen Brendan kanssa kunnes sen piti lähteä lentokentälle suuntana Berliini. Meidän muiden matka jatkui kohti Centre Pompidouta, Louvrea, Champs Elyséetä, Riemukaarta ja Eiffelin tornia. Löysin Virgin megastoren ja ehdin olla siellä ehkä kymmenen minuuttia kunnes olin jo kassajonossa viiden dvd:n kera. Enkä edes tiedä omistanko jo kyseiset elokuvat. Huomaa kyllä, että oon selkeesti ollut leffojen puutteessa, sillä jätin kauppaan ties kuinka monta leffaa, jotka oisin halunnut. :P Samaten leffassa käyminen on jotenkin jäänyt lähes kokonaan mun kevään ruokavaliosta. Oon saanut nauttia niistä vaan ehkä neljä/viisi kertaa ja tiedän, että heti kun palaan takas kotiin, vietän varmaan koko keskiviikon Omenan leffateatterissa (yöllä sitten pakkaan Joensuuta varten).

Ei vielä maanantaina kavuttu torniin, vaan säästettiin se myöhemmäksi. Syötiin kreppejä tornin alla ja painuttiin sen jälkeen ruokalevolle hotellille. Paluu hotellille oli muutenkin hyvä idea, sillä oltiin raahattu meidän läppäreitä koko päivä mukanamme kun etsittiin wifi-kahvilaa. Illalla palattiin takas Eiffelin tornin juurelle ja yritettiin puolisen tuntia löytää Williä, mutta luovutettiin lopulta ja mentiin oluiden kera nurmikolle odottelemaan tornin valaisemista. Meidän vieressä nurmella oli myös ehkä maailman suloisin perhe, jonka nuoremmat lapset leikki isänsä päällä ja vanhempi tytär otti kuvia äitinsä kanssa. Ei mikään kehno tapa viettää maanantai-iltaa. :)