Viime tiistaina Pariisissa mentiin Lindan ja Sannen kanssa vielä Montmartrelle kiertelemään paikkoja tarkoituksena löytää jotain kivoja maalauksia, mutta valikoima oli jokseenkin surkeampi kuin sunnuntaina, joten lähdettiin sieltä tyhjin käsin ja täydemmin lompakoin kohti Eiffelin tornia. Tällä kertaa vihdoin päästiin ihan torniin sisälle ja ällöpitkän hissijonon takia päätettiin ottaa halvemmat liput ja kavuta 700 porrasta ylös ja alas. Oli ihan siistiä, mutta eipä tarvii kyllä tehdä tuota uudestaan ihan heti..lääh, puuh. Tornin jälkeen mentiin rakastavaisten sillalle, jonne kiinnitettiin erasmus-lukko meidän ihanan kevään muistoksi.
Loppuilta menikin kiinalaista ruokaa syöden, Ranska-Ruotsi-ottelua katsoen ja laukkuja pakkaillen, sillä keskiviikkona me sitten lähdettiin kohti Lavalia ja Charlènen kotia.
Charlène oli meitä vastassa juna-asemalla ja kyllä siinä ehti silmät vettyä vaikka ei siitä ollut kuin pari viikkoa kun viimeksi nähtiin. Kierreltiin hetki Lavalin vanhassa kaupungissa ja lähdettiin sitten ajamaan kohti Mayennea, jossa Charlènen perhe asuu. Mayenne on kyllä niin maaseudulla, että kun nähtiin se kylä, jossa Charlènen koti on me kaikki purskahdettiin nauruun. Kontrasti Pariisin jälkeen oli ihan huikea. Lehmiä, peltoja ja tuulimyllyjä silmänkantamattomiin ja vain muutama talo siellä sun täällä. Mutta kyllä täytyy sanoa, että oli ihanaa päästä kaupunkien kiirettä hetkeksi pakoon maaseudulle. Etenkin kun Charlènen koti oli ihan superkaunis ja näkymät pihalta ihan uskomattomat.
Koska mä olin ilmeisesti Pariisissa kehittänyt itselleni kuorsaustaidon, me päätettiin, että mä nukun superkuorsaaja-Charlènen kanssa ja Linda ja Sanne sai nukkua Charlènen siskon huoneessa. Charlènen perhe ei juurikaan puhunut englantia, joten me saatiin harjoittaa vähän meidän ranskan taitojamme. Charlènen äiti kyllä oli ylittänyt itsensä illallisen suhteen. Alkupalat, pääruoka, juustot ja jälkiruoka oli ihania superherkkuja, jotka kahden viikon ravintolaruokien jälkeen sai melkein kyyneleet silmiin. Ranskalaiseen tyyliin juotiin sitten ruuan kanssa kolmea eri viintä ja maisteltiin ranskalaista päärynäsiideriä. Ei kyllä kestänyt kauaa kun oltiin pienessä hiprakassa etenkin kun Charlènen isä kävi jatkuvasti täyttämässä meidän laseja. :D
Illalla mentiin Mayennen "keskustaan" tapaamaan Charlènen kavereita. Istuttiin pari tuntia irkkubaarissa, josta ei kyllä saanut siideriä (I know...shocker!), mutta sen sijaan maistoin Monacoa, joka ilmeisesti on jotain oluen ja grenadiinin sekoitusta..tjsp. Pääasia ettei se maistunut oluelta.
Seuraavana aamuna herättiin jo puol kasilta, sillä lähdettiin road tripille Mont Saint Micheliin ja St. Maloon.
Harmi, että sää ei ollut mistään parhaimmasta päästä. Etenkin Mont Saint Michelissä satoi tosi rankasti ja tuuli vielä siihen päälle. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että mun kaikki lämpimät vaatteet on edelleen Suomessa ja unohdin sateenvarjoni Charlènen luo. No, hyvässä seurassa ei säällä ole juuri väliä. :)
Palattiin takaisin Charlènelle siinä kuuden aikoihin ja netitettiin hyvä tovi ennen illallista. Illallinen oli, mikäli mahdollista, vieläkin parempi kuin edellisenä iltana. Kotiruoka kunniaan! Ja ranskalainen viini samaten! Mutta ruoan jälkeinen snapsi olisi ehkä kannattanut jättää väliin, sillä seuraavana aamuna olo ei ollut mitä parhain. o_O Mutta vika ilta tyttöjen kanssa oli täynnä iloa, laulua ja naurua. Kuunneltiin youtubesta biisejä Erasmus-ajalta ja tanssittiin niiden tahtiin. Katseltiin joitain vanhoja kuvia ja löhöttiin samassa sängyssä keskustellen kevään alkuajoista. Mun ensivaikutelma Charlènesta oli, että se hengasi aina Julietten kanssa, joten niiden kanssa ei kannata ystävystyä, sillä niiden porukkaan ei pääse millään. Charlène puolestaan ei halunnut jutella mun kanssa, sillä mä ja André, joka oli asunut 10 vuotta Californiassa, juteltiin kuulemma niin hyvällä englannilla toistemme kanssa, että Charlène aatteli meidän vaan rehvastelevan meidän taidoilla. Hassua miten me lopulta (tai no, ehkä jo seuraavalla viikolla) oltiin tosi hyviä ystäviä ja varmasti nähdään toisemme vielä monta kertaa. Ensivaikutelmiin ei todellakaan kannata aina luottaa.
Aamulla herättiin hyvillä, mutta hieman haikeilla mielillä ja lähdettiin 6.50 ajamaan Lavaliin juna-asemalle. Matkalla päätettiin vielä tarkistaa meidän junien aikataulut ja saatiinpa sitten kokea aikamoinen järkytys, sillä juna ei lähtenytkään 7.30, kuten luultiin vaan 7.10. Ajettiin juna-aseman yli 7.12 ja saatiin sillalta ihailla lähtevää junaamme. En kyllä ymmärrä miten me ei oltu hogattu tarkistaa lähtöaikaa edellisenä iltana. Lähes sama oli kuitenkin tapahtunut meille jo Istanbulista lähtiessä, joten luulis että oltais opittu läksymme...mutta ei. No, onneks Charlène oli meidän kanssa, niin saatiin meidän liput vaihdettua myöhäisempiin. Jouduttiin tosin maksamaan vähän ekstraa, mutta niinhän se on että tyhmyydestä sakotetaan.
Jätettiin hyvästit Charlènelle ja niin meitä oli taas vaan kolme. Vielä seuraavien kahdeksan tunnin ajan. Vaihdettiin junaa Pariisissa ja sanonpa vaan, että ei kaikki ranskalaiset oo koppavia ja epäystävällisiä. Meidän piti vaihtaa juna-asemaa ja metroasemien portaissa miehet melkein asettui jonoon auttaakseen meitä matkalaukkujemme kanssa. <3 Pariisin miehet <3 Matka Pariisista Amsterdamiin meni ihan älyttömän nopeasti.Vähän liiankin nopeasti. Hyvästien jättö oli tosi nopeaa, sillä Sannen piti ehtiä toiseen junaan ja Lindan vanhemmat oli sitä vastassa. Onneksi mun ei tarvinnut jäädä yksin, sillä Riikka oli mua vastassa asemalla..luojan kiitos, sillä mulla ei ois ollut aavistustakaan mihin hotelliin meidän varaus oli.
On ollut tosi ihanaa chillata Damissa Riikan kanssa ilman kiirettä ja tekemättä mitään kovin järkevää. Kierrellään katuja ihan randomisti ja mennään jokaiseen levy-, kirja-, leffa- ja sarjiskauppaan jota nähdään. Mun matkalaukku tulee olemaan aivan aivan aivan liian täynnä. Toivottavasti Riikka lopettaa shoppaamisen pian, niin voin tunkea osan mun ostoksista sen laukkuun. :) Jalkapalloa ollaan nyt tuijotettu viimeiset kolme iltaa ja eilinen Espanjan voitto oli supermahtava, mutta pelinä tän päivän Englanti-Italia oli parhautta, vaikka lopputulos ei ollutkaan mieleen. Käytiin tänään myös Stanley Kubrik-näyttelyssä, joka oli tosi mielenkiintoinen. Melkein teki mieli alkaa katsoa Kubrikin leffoja..Melkein.
Amsterdam on tosi tosi söpö kaupunki kanaaleineen ja vinoine rakennuksineen. <3 Ja Riikka on tosi ihq!! <3 Tää on myös tosi ihana pehmeä lasku kotiinpaluuseen. Riikalta saan kaikki viimeisimmät uutiset (lue:juorut) ja pääsen taas harjoittamaan suomea. Mun ei myöskään tarvii enää olla porukan vanhin, matkan suunnistaja ja pienoinen kanaemo.
Parin päivän kuluttua oon taas vanhempien kotona ja siitä alkaakin 1,5 viikon härdelli siskon häiden ja Maunulaan muuton kanssa. Huoh, ihana nähdä kaikkia, mutta kotiinpaluu tulee kyllä olemaan kaikkea muuta kuin rentouttava. Autollakin pitäisi lähteä ajamaan kuuden tunnin ajomatkalle, vaikka en oo ollu ratissa yli puoleen vuoteen. Ääää...mistä vetoa, että ajan kolarin tai jotain. No, sen näkee torstaina. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti