Marseille

Nizzassa tavattiin myös joitakin Julietten kavereita ja oli ihana nähdä miten ne iloitsivat jälleennäkemisestä. Juliettekin sanoi meille seuraavana päivänä et oli ihan kuin se olis lähtenyt vasta viis päivää sitten eikä neljä kuukautta sitten. Tuli vähän semmonen olo itelleen että vois skippaa loppumatkan ja tehdä oman kotiinpaluun vähän etuajassa.  Toisaalta matkajutut on jo aikalailla maksettu, joten ei mua taida ennen 26.6. kyllä näkyä Suomessa. Ja juupa..reililiput ei ollutkaan ihan sitä mitä oltiin kuviteltu. Se lippu ois maksanut 175€ ja sen lisäks oltais jouduttu maksaan 50 % normijunalippujen hinnasta..eli yhteensä joku 150€. Sen sijaan ostettiin 50€ alennuskortti ja saatiin kaikki junaliput jokseenkin halvemmalla, jolloin yhteissummaksi tuli 289€. Taitaa jäädä Disneyland Paris näkemättä tällä kertaa kun hurvittelurahat meneekin matkustamiseen. :P

Torstai-iltana saavuttiin Marseilleen ja kukapa muukaan siellä olisi ollut meitä vastassa kuin Maximin Madame! Oli ihanaa nähdä tutut kasvot niin pitkän ajan jälkeen, vaikka kyllähän mä pikkumarian näin Wienissä huhtikuun lopulla. Onneks Marja oli Marseillessa, sillä eihän me oltais tiedetty ollenkaan missä meidän hostelli ois ollut ilman sitä. Ei tosiaan olla turhan tarkkaan suunniteltu meidän reissua. o_O

Hostelli oli 3 minuutin kävelymatkan päässä asemasta. Luojan kiitos!! Meidän matkalaukut painaa niin paljon, ettei pahemmin kyllä viittis raahaa niitä ympäri kaupunkia. Ateena oli tarpeeksi kamala kokemus kapsäkkien kanssa. Hostelli oli tosi söpö ja siellä oli oma pikkubaari ja piha, joita ei tosin päästy kertaakaan testaamaan. :P Kun oltiin saatu vaihdettua vaatteet, niin lähdettiin Marjan johdatuksella kävelemään kaupunkiin ja päädyttiin aukiolle, joka oli ihan Marjan vanhan työpaikan lähellä. :) Hassua ajatella, että se oikeasti aikoinaan asui ja työskenteli tossa kaupungissa. Mentiin ravintolaan, jossa sain jotakin tämän tapaista: Onclet au Roquefort. tjsp. Tosi nannaa ja kuulemma juuri tota osaa naudasta on tosi hankalaa saada Suomessa. Ilmeisesti suomalaiset naudat on mutantteja ja niiltä puuttuu tämä osa. ;)

Madamen tarjoaman illallisen jälkeen me tytöt oltiin ihan naatteja ja me päätettiin lähteä hostellille nukkumaan. En tiiä mikä meihin on tällä matkalla mennyt, mutta tosi harvoin ollaan kaupungilla yli puolenyön. Istanbulissa ei olis tullut kuuloonkaan lähteä kaupungilta ennen kolmea saati ennen yhtä. Paitsi jos tarkoitus oli jatkaa juhlia kampuksella. :) Nyt kuitenkin ollaan lähinnä tehty samaa mitä mä teen kotona kavereiden kanssa, eli istutaan yhdellä tai kahdella jossain kivassa baarissa ja vaan jubataan ja juorutaan. Sen jälkeen mennään suosiolla tutimaan, jotta jaksetaan seuraavana päivänä herätä suhteellisen ajoissa ja kiertää kaupunkia.

Perjantaina oli sitten luvassa Charlènen mainostamat Cassisin Calanquesit. Päivä koostui lähinnä vaeltamisesta ja hyvät kengät ja täydet vesipullot oli aika must. Mä tietty olin Istanbulissa heittänyt mun vanhat urheilukengät roskiin (sain ne kahdeksannella luokalla) ja muut lenkkarit lähetin Suomeen postitse. Edellisenä päivänä olin ostanut Nizzasta parin espadrillas-kenkiä, jottei mun tarvinnu vaeltaa sandaaleissa. No turha lienee edes sanoa, että perjantai-iltana päädyin heittämään noi kengät roskiin kun pohjat oli jo aika raakileet. Vettä meillä jokaisella oli 7,5dl, mutta se ei todella riittänyt alkuunkaan. Käveltiin sinä päivänä yhteensä 11.30-19.00 ja siitä ajasta istuttiin ja levättiin ehkä noin 45min. Vesi loppui joskus puoli kolmen aikoihin ja sen jälkeen alettiin kuolla minuutti minuutilta Etelä-Ranskan paahtavassa kuumuudessa. No okei, ei se lämpötila varmaan kohonnut 26 yläpuolelle, mutta kun suurimman osan ajasta joko kavuttiin superjyrkkiä mäkiä ylöspäin tai yritettiin vaivoin mennä alas taittamatta nilkkojamme, niin kyllä siinä vahvempikin urheiluhullu ois vähän kuihtunut. Harmiksemme, ei päästy koskaan pulikoimaan Calanquesin ihaniin laguuneihin. Haluttiin päästä vikalle laguunille uimaan, sillä se oli Charlènen mukaan kaunein, mutta lopulta matka sinne alkoi olla vähän liikaa meille, joten lähdettiin etsimään reittiä takas juna-asemalle. Se osoittautuikin hankalammaksi tehtäväksi kuin kuviteltiin, mutta parin tunnin jälkeen löydettiin itsemme vaellusreitin alusta, jossa ekana raahauduttiin kiskalle ostamaan limsaa. Ei oo kola maistunut koskaan paremmalle. :) Palattiin Cassisin satamaan syömään jäätelöä ennen kävelyä juna-asemalle. Monta kertaa meinattiin liftata, mutta lopulta päätettiin olla urheita ja viedä loppuun se mikä oltiin aloitettukin (toinen tapa sanoa, että meillä meni pupu pöksyyn).

Marseillessa käytiin suihkussa ja lähdettiin vanhaan kaupunkiin nauttimaan Fête de panierestä. Kadut oli tulvillaan ihmisiä ja pikkukojuja, joissa myytiin kaikkea crepeistä outoihin afrikkalaisiin ruokiin. Päädyttiin lopulta yhden aukion baariin katsomaan Ruotsi-Englanti ottelua patongin ja sangriatuoppien kera. Ottelun jälkeen jatkettiin matkaa katudiskoon ja reggaejuhliin ällöbaklavan ja nutellacreppien voimin. Oli kyllä jännä kokemus. Tuli vähän taiteiden yö mieleen, mutta semmoisella musiikkien yö-meiningillä. Tommonen festivaali sopisi ehkä jonnekin Punavuoren kortteleihin, mutta siellä varmasti rikkaat rassukat valittaisi kamalasta möykästä. :P

Tänä aamuna jätettiin laukut hotellin respaan klo 10 aamulla ja lähdettiin metsästämään aamiaista. Haluttiin syödä vanhassa satamassa, mutta kuten Marja oli kertonut, se oli aivan korjaustöiden valtaama. Marseille on ensi vuoden kulttuuripääkaupunki, joten nyt ne remppaa kaikkea mahdollista siellä. Aamiainen löydettiin lopulta vähän syrjemmältä, mutta samalla löydettiin myös Henkka Maukka ja mikä parasta: Starbucks!!!!!! En tiennyt, että Marseillessa edes oli moinen, ja oisin ollut superärsyyntynyt jos oisin missannut sen. Enpä kuitenkaan missannut ja sain ostettua itselleni Marseille-mukin. Nyt enää yksi Pariisista ja yksi Amsterdamista. Sitten oonkin tän kevään aikana saanut itselleni viisi uutta mukia ja yhden termarin. Koska Marseille on aika tylsä kaupunki ja meillä oli vielä noin kuusi tuntia aikaa tapettavana ennen lähtöä Pariisiin, me etsittiin kartalta lähin puisto ja lähdettiin kulkemaan sitä kohti. Matka oli melkoista ylämäkeä, joten kun nähtiin että puistossa ei ollut kunnon nurmikenttää, ärsyynnyttiin kovin suuresti koko Marseilleen. Hetken verran kirottiin koko kaupunkia, mutta hetken päästä me oltiinkin jo makoilemassa multamaalla. Väsymys valtasi meidät kunnes pikkupojat leikkeinensä herätti meidät.

Näkymät kaupunkiin niin korkealta oli kyllä upeat, joten ei se puisto ihan turha ollut. Se ei kyllä jäänyt kaupungin korkeimmaksi kohdaksi. Oltiin bongattu kartalta Notre Dame siitä melko läheltä, joten lähdettiin kulkemaan sitä kohti aavistamatta sitä kapuamista, joka meitä odotti. Jossakin vaiheessa kulman takaa paljastui superkorkea kukkula, jonka huipulla nökötti suuren suuri kirkko. Kartalta ei löytynyt muita kirkkoja kauhean läheltä, joten pienen debatin jälkeen päätettiin olla urheita ja kiivetä sinne. Ja jösses mitkä näkymät sieltä avautuikaan. Kaupunki itsessään on ylhäältä katsottuna melko mitään sanomaton, mutta ympäröivät vuoret ja meri oli tosi kauniita. Kirkko oli sisältäkin todella kaunis.

Me oltiin liian väsyneitä kävelemään takas keskustaan, joten mentiin tuktuk-junan kyydillä vanhaan satamaan. :) Kaikki muut junan kyydissä olevat oli jokseenkin tuplasti meidän ikäisiä, joten tunnettiin olomme aika säälittäviksi. Mut haloo, meidän jalat oli ihan kuolleita eilisen ja tän päivän kävelystä. Sit yritettiin löytää vanhasta kaupungista lounaaksi kreppejä juustolla ja kinkulla, mutta kaikki paikat siellä möi vain makeita kreppejä. :P Löydettiin lopulta vähän lähempää hotellia kahvila, josta ostettiin suolaista piirakkaa ja jätticookiet. Keksi oli pakko jättää puoliksi syömättä, sillä sen välissä oli nutellaa, joka alkoi parin haukun jälkeen ällöttää tosi paljon.

Palattiin takas hotellille, kun ei enää keksitty mitään järjellistä tehtävää kaupungilla. Siellä tarkistettiin varausvahvistuksesta minkälainen huone meillä on Pariisissa ja siinä sitten huomattiin, että kas,ei sisäänkirjautumista iltaviiden jälkeen. o_O öö…Kello oli tässä vaiheessa tyyliin viittä vaille viis ja meidän juna Marseillesta lähti vasta 17.36. Soitin sitten sinne hotellille ja kerroin meidän tilanteen. Lopulta sit se olikin ihan ok, että me tullaan vasta ysin aikoihin hotellille.

Nyt ollaan junassa matkalla Pariisiin. Näkymät on aivan uskomattoman ihania; Paljon maaseutua, laaksoja, kukkuloita, kaukana siintäviä vuoria, pikkukyliä, kyläkirkkoja ja linnoja. Ja mikä parasta, paljon vihreää! Mä oon niin kurkkuani myöten täynnä kuollutta nurmikkoa ja pölyä, että jopa sade kelpaisi mulle.

Hups, ei ois kannattanut kirjoittaa tota viimeisintä. Yhtäkkiä pilvetön taivas vaihtui pilviin ja horisontissa näkyviin sateisiin. :(

On ihanaa mennä Pariisiin. Vähän tuntuu siltä kuin ois neljä kuukautta ollut jossain maaseudulla ja nyt pitäisi taas osata käyttäytyä sivistyneesti ja hienostuneesti. No, sandaalit jalassa ja pinkki hihaton päällä ei vältsiin ihan vakuuta pariisilaisia, mutta näissä vetimissä oon nyt tänään astumassa ensi askeleeni Pariisin maaperällä. Eikä paljoa kiinnosta mitä ne pariisilaiset näistä vaatteista kelaa. Tärkeintä on, että kahden tunnin kuluttua juna saapuu Gare de Lyoniin ja Brenda on juna-asemalla meitä vastassa.