Wien!!!

Voih, Eurooppa! Viikonloppu Wienissä Marian kanssa on kyllä tehnyt tehtävänsä. Nyt tiedän mihin kuulun ja Turkki ei todellakaan ole se paikka. Oli kyllä ihanaa palata tänne takaisin ystävien seuraan, mutta kaupunkia ja tätä (tapa)kulttuuria ei kyllä ollut ikävä.

Kun lentokone lähti Istanbulista viime torstaina tuntui kuin olisi päässyt irti kahleista. Istanbul ei ylhäältä katsottuna ole mitenkään kovin kaunis kaupunki (ainakaan mun mielestä) ja se saastekerros, joka kaupungin yläpuolella leijuu on kuvottava. Kun kone pääsi Wienin yläpuolelle, me kaarrettiin kaupungin yllä niin, että nähtiin aika hyvin koko kaupunki ennen kuin laskeuduttiin. Musta tuntuu, että rakastuin siihen kaupunkiin jo ennen kuin astuin askeltakaan Itävallan maaperällä. Kaupunki näytti ihanan kompaktilta ympäröivine vuorineen ja maaseutuineen. Ainoa asia, joka puuttui oli rannikko, mutta ainakin Tonava kulkee kaupungin läpi, joten se korvaa ainakin osan merenkaipuusta.

Wien. Kauniimpaa kaupunkia saa kyllä hakea. Ehkä mun silmiin se näytti vielä kauniimmalta kun lähin vertailukohta oli Istanbulin rämäkorttelit. Rakennukset oli puhtaita ja kauniita, ja välillä tuli tunne kuin olisin kävelemässä Etu-Töölössä.

Kaupungissa oli helppo suunnistaa ja tykkäsin kun puistoja tuli vastaan vähän väliä. Nähtävyydet oli mielenkiintoisia ja tuli käveltyä todella paljon, sillä halusin nähdä kolmen päivän aikana niin paljon kuin mahdollista. (varpaat ja kantapää ei tykänneet tästä suunnitelmasta) Uskon, että kaikki tärkeimmät asiat tuli nähtyä, mutta kyllä vielä joku päivä palaan Wieniin. Ensin täytyy kuitenkin opiskella saksaa, niin voin asua pidemmänkin aikaa siellä.  (tein juuri eilen opintosuunnitelmani uusiksi lisäten saksan kielen sinne. hih)

Juuh, kävi myös ilmi, että oon ihan sucker for turistikrääsä. Ostin mm. Sissi-lautasliinoja. o_O Mutta tärkeimpänä asiana sain Vienna-mukin Starbucksista! :) Ja seuraavalla kerralla kun meen Itävaltaan kiertämään, voin ostaa Austria-mukin. On hyvä, että mulla on tavoitteita. ;)

Ravintopuolella Wien on ehdottomasti parempi kuin Istanbul. Sushia löytyi lähes joka kadunkulmasta, eikä hinnatkaan olleet mahdottoman kalliita. Wiener Schnitzeliäkin oli pakko kokeilla samoin kuin originaalia Sacher-kakkua Hotel Sacherissa. Mozart-kuulia tuli syöpöteltyä varmaan joka päivä. Ehdottomasti paras ravitsemustuote kuitenkin tuli nestemäisessä muodossa, nimeltä siideri. :) Mmm, ihan kuin olisi kotona ollut kun istuttiin irkkubaarissa tai terassilla Bulmersit ja Strongbowt käsissä. Istanbulissa ei tosiaan olla ikinä edes kuultukaan sanaa siideri ja sen selittäminen saa turkkilaiset vaan hämilleen.

Viikonloppu oli liian lyhyt ja nyt oon taas takaisin Istanbulissa ja haluan vaan pois täältä. Liikaa ihmisiä, liikenne on kauheaa, ilma ei todellakaan ole puhdasta, tinkiminen on typerää. En tiiä oisinko eri mieltä Istanbulista, jos asuisin kaupungissa, enkä kampuksella. Ehkä kaupungissa on jotain tosi ihanaa, jota en vaan oo vielä löytäny ja joka tekis Istanbulista asumisen arvoisen. Mutta kampukselta käsin on vähän vaikea tehdä tutkimusretkiä keskustaan, sillä matka sinne ja takaisin vaatii aina vähän turhan paljon suunnittelua.

Kuten Maria sanoi, tän kevään aikana on kyllä ollut ollut hienoa oppia tietämään mistä oikeasti pitää ja minkälaista eloa arvostaa. Ja sanonpa vaan, että pienen maan pieni elo on miljoona kertaa parempaa kuin tässä kaupungissa elely. :) Mutta Eurooppa noin ylipäätään on aika pikkuruinen ja kulttuuriltaan lähempänä Suomea eli Wien ei ehkä ole ihan mahdoton ajatus. :)

Ah Eurooppa!!! <3

Tämä kuva on äidille <3