Koti-ikävä

Erehdyin tänään katselemaan Hullujen Päivien kuvastoa netissä ja tietenkin kun pääsin sisustustavaroiden sivuille, tuli ihan kauhea kaipuu omaan kotiin Maunulaan. Joka kerta kun näin kuvan tauluista, matoista, pöytäliinoista, lautasista tai melkein mistä vaan, ajattelin omia vastaavia tavaroitani, jotka odottaa mun kotiinpaluuta. Oon viettänyt tänään yli neljä tuntia kirjastossa itku silmässä, mutta täällä kaikuu niin paljon, että parempi tirauttaa vasta kun pääsen takaisin huoneeseeni.

Haluan herätä aamulla ja nähdä valon tulevan mun ikkunoista sisään punaisten verhojen läpi niin, että mun seinät näyttää punaiselta shakkilaudalta.

Haluan kävellä keittiöön ja laittaa vedenkeittimen päälle voidakseni syödä pikapuuroa voisilmällä höystettynä.

Haluan avata jääkaapin ja napata sieltä palan meetwurstia ja palan Kippari-juustoa ja syödä ne yhdeksi rullaksi käärittynä.

Haluan mennä mun omaan pikkusuihkuun, jonka käsisuihku on irroitettavaa mallia.

Haluan avata mun vaatekaapit (joiden ovissa on possujen kuvia), seisoa punaisella matolla ja pähkäillä miksei mulla ole mitään päällepantavaa.

Haluan istua kauneuspöytäni ääreen ja kuunnella radiota samalla kun suoristan hiuksiani.

Haluan viettää puoli tuntia katsellen täyttä kirjahyllyäni ja tehdä listaa kaikista niistä kirjoista ja elokuvista, jotka omistan, mutten ole vielä korkannut.

Haluan lysähtää sohvalleni ja lukea uusimman Me Naiset -lehden ja mahdollisesti päästä puoleen väliin ennen kuin nukahdan.

Haluan kotiin.