OMG

OMG! Okei, aloitetaan alusta. Lähdin tirsojen jälkeen kävelylle ja tajusin et mun kännykkä alkoikin toimia kun sain kasapäin tekstareita. No, sovittiin Virpin kanssa et tavataan 13:45 mun dormissa ja kun olin lähdössä huoneesta ulos niin Virpi ja Momen (näin se ilmeisesti kirjoitetaan) olikin siinä käytävässä venaamassa mua. Ne olikin törmänny toisiinsa hetkeä aikaisemmin. Me sit mentiin lounaalle kafeteriaan (tosi halpaa) ja siitä sit jatkettiin kävelyä ympäriinsä. Me törmättiin Hong Kong –tyyppeihin (Ilmeisesti Jack ja Chris…ei varmaan kirjoteta noin, mut siltä ne kuulosti) ja tutustuttiin vielä yhteen Gasperiin (Sloveniasta) kun käytiin katsastamassa Sports Center. Me sit päätettiin yhdessä mennä viiden bussilla Taximiin vähän hengaamaan ja tutustumaan paikkoihin. Ja mahdollisesti hankkimaan turkkilaiset kännykkäliittymät.

No kello viiteen oli vielä yli puol tuntia aikaa, joten me päätettiin käydä huoneissa lepäämässä ja hakemassa kaulahuiveja yms. ennen kuin bussi lähtee. Ehdin olla ehkä puol minuuttia mun huoneessa kun mun oveen koputettiin. Momen oli siellä ja se halus välttämättä tulla sanomaan mulle et se on jo totaalisen rakastunut muhun. o_O What?? Okei myönnetään, että olin eilen siinä mielentilassa (eli tositosi väsyny) että ois ehkä voinutkin kiinnostaa, mut tänään se tyyppi on lähinnä vaan ärsyttänyt mua koko ajan enkä oo ihan varma miks. Ehkä osa on sitä, että mä kaipasin normaalia suomenkielistä hengailua Virpin kanssa, mut sit se tunki mukaan. Ja eihän se sen vika oo, mutta silti oon ehkä ollu vähän hiljaisempi tänään kuin olin eilen. Enivei, siinä se seisoi mun huoneessa ja julisti rakkauttaan ja mä sanoin sille et mä tykkään siitä mut vaan kaverina. Se ei ensin meinannu uskoa, mutta kyllä se sit loppujen lopuks uskoi kun taoin sitä vähän sen kalloon. Onneks se on lähdössä maanantaina sinne toiseen kouluun, ettei tarvii nähdä sitä täällä joka päivä. Nyt ei kyllä oo ihan kauheesti fiiliksiä lähteä Taksimiin…Onneks meitä on kuus henkee, niin voin vaan koko ajan jutella jonkun toisen kanssa. OMG…