Onneks ens viikolla alkaa luennot, niin tää bilettäminen voi ehkä vähentyä vähän. :) Vaik on kyl ollu ihan sikahauskaa enkä vaihtais näitä iltoja mihinkään, mutta silti nukkuminen voisi tehdä hyvää. Plus mulla on nyt flunssa tuloillaan. :(
Eilen tosiaan nukuin jonneki 11.30 asti ja menin todella koomaiselle aamiaiselle Sunnan, Sebastianin, Syuenin ja parin muun kanssa. Jubailtiin siinä jotain ja sovittiin et mennään Taksimiin päivällä omalle tourille ennen illan Raki Balik -juhlaa. Katsokaas kun torstaille oltiin oikeesti suunniteltu guided tour kaupungissa silleen et lähtö oli 8.00, mut keskiviikon biletyksen jälkeen tourin osallistujamäärä taisi laskea noin viiteen.
Mut enivei. Meidän tour oli aika kaamea. Lunta satoi kaatamalla, maa oli ihan loskainen, kengät ja sukat oli ihan läpimärät. Käveltiin ympäriinsä turistialuetta ja käytiin grand bazaarissa. Ostin sieltä ihanan söpön mini-backgammon -pelin, jonka toisella puolella voi pelata tammea. Paitsi et Sunnan pitää ensin opettaa tammen pelaaminen mulle.
Sit istuttiin taas hetki vesipiipuilla kunnes lähdettiin joskus kasilta bussille, että oltais ajoissa meidän ravintolajuhlassa. No...ostettiin bussiliput ja mentiin dösärille venaamaan bussia. Kaikkia muita busseja kyllä tuli vaikka millä mitalla, mutta ei meidän bussia (61B). Me oltiin siis ihan jäätymispisteessä ja vaikka me yritettiin ajatella lämpimiä asioita ja visualisoitiin olevamme Havajilla, mikään ei tuntunut auttavan. Puolen tunnin venailun jälkeen me päätettiin mennä vähän monimutkaisemmalla tram+metro -systeemillä. Me sit törmättiin ratikassa yhteen turkkilaiseen tyyppiin (kuulosti kyl ihan jenkiltä), joka oli perustamassa yritystä kaverinsa kanssa. Sen ongelmana oli yrityksen nimen keksiminen ja sil oli yks idea (Pojo Pojo tjsp), mut ilmeisesti se tarkoittaa jotain sloveniaks ja sehän innostui ihan sikana kun sai tietää et meidän porukassa oli yks slovenialainen. Se sit kulki meidän kanssa Taksimiin ja vielä saattoi meidät sinne ravintolaan, jonne oltiin menossa. Oli ihan sikahauska tyyppi, mut ehkä vähän outo tarkemmin ajatellen.
Mut juupa. Siellä ravintolassa oli todella hauskaa. Vaik ruoka olikin aika kallista (menu oli 65 liiraa), niin eipä latistanut tunnelmaa. Etenkään kun rakia ja viiniä sai litkiä koko illan melkein niin paljon kuin halusi. Raki on kyllä hassu juoma. Jos joku ei tiedä, niin se on kirkasta anisviinaa (?), joka blandataan veteen ja sit siitä tulee sakeaa valkoista litkua, joka maistuu ihan fisushoteilta. Aika ällöä, mut jos sen juo tarpeeks nopsaa, niin kyllä se alas menee. :)
Ravintolassa soitettiin perinteistä turkkimusaa ja sit sinne tuli kans vatsatanssija, joka kierteli meidän pöytien ympärillä ja keräs rahaa liiveihinsä.
Ravintolasta matkattiin sit klubille, jossa tanssittiin ja tanssittiin ja tanssittiin kunnes päässä vaan pyöri. <3
Sieltä oli sit shuttlekuljetus niille, jotka oli lähteny kampukselta 19.30 shuttlella, mut me muut jouduttiin sit ottaan taksikuljetus. Täytyy myöntää, että olihan se ... ihan mielenkiintoinen ... kokemus. Mä menin Sunnan, Andren, Felixin ja Danielin kanssa ja Sunna istui loppujen lopuks mun sylissä, kun ei ollu ihan kauheesti tilaa muualla. Eipä siinä muuten mitään, mut kun oltiin ajettu joku puol tuntia, niin mulle tuli ihan kamala vessahätä ja mä vaan hoin "I gotta go, I gotta go, can't we stop?" Andre ja Felix oli sitä mieltä et haloo, eihän motarilla voi vaan pysähtyä, et eihän siel oo mitään vessaakaan mailla halmeilla. Mä yritin kovasti sanoa, et mikä tahansa paikka kelpaa. Tien vieressä on paljon lunta, se on ihan yhtä hyvä paikka kuin mikä tahansa muukin. No, ei sit kuitenkaan pysähdytty tien varteen, mut sen sijaan meidän taksikuski, joka seuras toista taksia, joka kuljetti muita vaihtareita, joutui pysähtymään ainakin kolme kertaa kun meidän kuskit neuvotteli keskenään missäköhän suunnassa meidän yliopisto mahtaa sijaita. Eli oltiin aika eksyksissä ja matka oli jo kestäny varmaan jotain tunnin verran. Vikalla pysähdyksellä mä sit vaan hyppäsin pois taksista ja juoksin bensiksen vessaan muiden naurut mun perässä. :) Oli ehkä sen illan tyydyttävin hetki. :) Paitsi et sit kun me jatkettiin matkaa ja mä pyysin Andrelta mun laukkua, niin se ja muut oli ihan et "You took it with you to the toilet. Yeah, we saw it with you." Eka mä olin et enkä varmasti ottanu sitä mukaani, mut noi tyypit oli niin vakuuttavia, et mä aloin oikeesti uskoa niitä ja mä menin ehkä vähän hysteeriseksin myös. Melkein aloin kans itkeä kun Daniel vihdoin ja viimein ojensi mun laukun mulle etupenkiltä. Mä lupaan ja vannon, että mä kostan tän vielä joku päivä niille. :)
Jooh, mutta löydettiin sit lopulta yliopistolle, mutta siellä tulikin sitten ongelmaksi se, että ne kuskit halusikin enemmän rahaa kuin mistä oltiin sovittu. Sori nyt vaan, mut ei oo meidän ongelma, että ne ei osaa ajaa suorinta reittiä paikasta A paikkaan B. Jossain vaiheessa me vaan sit annettiin ne sovitut rahat niille ja lähdettiin kävelemään dormeille päin. Ainakaan ne ei voinu lähteä seuraamaan meitä kun securitymiehet ei päästäny niitä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti